Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Jatkohoidot

Hei ja tervetuloa tänne kohtalotovereiden joukkoon!

Kysyt kuinka olemme selvinneet täysjärkisinä.. Vaikka tilanne tuntui alkuun kestämättömältä, niin jotenkin ne päivät vain kuluivat, ja yöt nukahtamislääkkeiden turvin. Itse kävin jo ennen leikkausta syöpäyhdistyksen tukihenkilöpäivystyksessä katsomassa omin silmin syövästä selvinneitä ihmisiä. Se auttoi minua, ymmärsin että tästä tosiaan voi selvitä. On ihmisiä, jotka ovat täysin parantuneet syövästä. He näyttivät aivan normaaleilta, raikkailta ja iloisilta. Ymmärsin, että minäkin voin selvitä.

Leikkauksen jälkeen alkoi henkisen jälleenrakennuksen kausi. Helpotti kun syöpäkasvain oli leikattu pois. Patologin tulosten odottaminen oli hermojarassaavaa, mutta niin nekin vain aikanaan tulivat. Osa oli huojentavaa tietoa, osa huolestuttavaa. Sitä odotti jatkohoitoon pääsemistä. Kun sinne pääsi, sitä odotti niiden loppumista. Päivä kerrallaan. Tein itselleni aikataulun, otin hoidon kerrallaan, laadin sotasuunnitelman syöpää vastaan.

Kaikki odottaminen on silti väliin ollut raskasta. Itse olen selvinnyt siitä tapaamalla ystäviäni, liikkumalla luonnossa, tekemällä kotona jotain askareita. Alkuun pesin ikkunoita, siivosin kaappeja. Tein asioita joita en kiireisessä arjessa ollut ehtinyt tehdä.

Itselläni on hoidot muutamaa sädetystä vaille loppusuoralla. Niin se vain on kahdeksan kuukautta vierähtänyt, odottamalla milloin mitäkin.

Sinulle sanoisin, että kaikki nuo mainitsemasi tunteet ovat ihan normaaleja ja varmasti jokainen meistä kohtalotovereista on niitä vatvonut. Alkuun enemmän, jopa ylitsepääsemättömiltä tuntuvina. Ehkä alkuun on ihan järkevää turvautua nukahtamislääkkeisiin tai jopa masennuslääkkeisiin, jos tuntuu ettei kertakaikkiaan jaksa. Pikkuhiljaa alkaa helpottaa, kun mieli tekee kriisityötään, alkaa tulla tilaa toivolle..

Itse elän sitä toivon aikakautta nyt, tiedän että jossain nurkan takana odottaa usko paranemiseen. Henkinen paranemiseni ei vain vielä ole edennyt sinne asti, mutta siellä se on, päivä päivältä lähempänä :)
kevätmieli | 26.8.2007 klo 18:02:14