Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: mistä saada toivoa?

Hei! Mielestäni Sinulla on just oikeanlainen otsikko: toivon etsiminen on tärkeää, viimeistään pahassa ahdingossa. Olen kaksikin naistensyöpää sairastanut ja johonkin asti tajuan, että tulee kysymyksiä, että onko tämä menoa nyt.

Minua vähän kiinnostaa nimimerkissäsi luku 47, että onko se sinun ikä- vai syntymävuotesi.

Itse syöpäahdistuksen peloissani ajattelin suoraan, että jotakin aina tulee, kaikille ihmisille, jossakin vaiheessa elämää. Se pahin, mitä pelkää.... niin, joka tapauksessa elämä loppuu - joskus. Näitä järkeilemällä minä voimaannuin yleensä; esim. tilanteissa, joissa odottelin vastausta mahdollisesta levinneisyydestä. Nämä samat tuskat varmaan käydään me kaikki läpi, vähintään just siinä alussa, kun diagnoositkin vielä epäselviä. Minutkin sitten leikattu molemmissa syövissä.

Joskus sitäkin mietin, että minkä elämän lopputaudikseni ottaisin (sorry, olenko liian suorasukainen?)... Siis vertailen sydänkohtausten vaanimista, aivoverenvuototukkoisuuteen taipumusta, kaikkia infarkteja, ja varsinkin kuoleman tuottavia äkillisiä onnettomuuksia. Itse en haluaisi äkkikuolemaa. Tämä tosin on erittäin henkilökohtainen asia.

Lisäksi minä yhdyn ekana vastanneen 'Mollamaijan' viestiin. Siinä (uskossa pelastukseen ja Jumalan rakkaudessa) on minunkin voimani ja rauhani ollut, hässäköiden keskellä. Kyllä silti ahdistusta ja masennusta kokee, pakollista prosessia. Perustana kuitenkin on Tuo Toivo. - Näille asioillehan täällä Keskustelussa on oma palstansa "Syöpä ja elämänkatsomus". Löytäisitkö sinä sieltäkin jotakin samaistuttavaa asiaa itsellesi...

Sinulla on toivo. Vielä pitkäänkin voi aikaa olla. -Kaikessa parempaa sinulle!
Tiedokas | 26.1.2011 klo 16:22:13