Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Putkesta poistuneen hajatelmia...
Alkuiltaa kaikille!Olen pysynyt melko lailla poissa palstalta koska en ole yksinkertaisesti jaksanut lueskella - sinänsä kiitettävää - valtavaa viestien tulvaa viime päivinä. En siis yhtään tiedä mitä on kirjoitettu joten en osaa ottaa kantaa muiden huonoihin ja vastavuoroisesti hyviin uutisiin. Kaikki aika on mennyt sytoista toipumiseen ja perheen arjen pyörittämiseen. Nyt tuntuu siltä että voimat alkavat palautua ja kirjoittelen tänne oman otsikon alla, jotain minun piti ihan oikeasti kysyäkin teiltä neuvona mutta arvatkaapa muistanko sitä enää…. ;) Kuuntele samalla koneelta rauhallisen romanttista netistä imuroimaani musiikkia, lapset menivät nukkumaan jo kylvyn raikkaina puhtoisiin lakanoihin, oikein esikoisen kanssa nautiskeltiin haisteltiin lakanoiden hyvää tuoksua kun suukoteltiin ja annettiin iltahalit. Teen tätä kirjoitusta muuten wordilla (jos vaikka katoaa lähetysvaiheessa taivaan tuuliin) ja koko ajan tulee punaista alleviivausta kun oikoluku ilmoittaa ettei sanaa ole olemassakaan, tuntuu että näppäilytaitokin on jo hukassa…
MUTTA SIIS OLEN PÄÄSSYT SYTOPUTKESTA ULOS – IHANAA! Tämä tapahtui reilu viikko sitten mutta ei sitä oikein jaksanut itselleen hehkuttaa kun joutui seurustelemaan oksennusvadin kanssa illat – Aloxi ei kohdallani toiminutkaan toivotulla tavalla, olin paljon odotuksia laittanut en varaan mutta turhaan. En tosin lääkärin ohjeen mukaan ottanut lisäksi Kytrilia, (kuten tein Emendin kanssa) ovat kuulemma Aloxi ja Kytril liian samanlaisia lääkkeitä, ehkä se olisi auttanut?
Tänään on ollut aivan mahtava keli ainakin pk-seudulla, meillä ollut +25 pihalla ja täysaurinkoa. Oltu taloyhtiön ja omalla pihalla lasten kanssa, kaikki oikein nautittu elämästä, oikein elämänmakuista menoa! Paitsi mitä nyt nuorempi on paljon tavallista känkempi enkä tiedä siihen syytä. Viime torstaina ajattelin kun oli aikas känkkä että korvatulehdus kääntynyt huonompaan suuntaan mutta kun perjantaina korvat putkitettiin niin lääkäri sanoi että olivat kunnossa, ei tulehdusta. Toivon käsivarret ristissä ettei olisi mitään isompaa, että menisi vaikka hampaiden puhkeamisen piikkiin tai jotain…
Täällä palstalla on puhunut positiivisen asenteen vaikutuksesta paranemiseen (tai vastaavaa) ja haluaisin lisätä siihen unet, millaisia unia näette sairaudestanne? Minulla toistuu välillä uni, jossa koen osaavani lentää ja tunne on hyvin vapauttava. Välillä valtaa suuri epäusko siihen että pysynkö ilmassa, mutta sitten ajattelen (unessani) että ei pidä lainkaan ajatella putoamista, että jos vain oikein KOVASTI USKON, että pysyn ilmassa niin sitten myös pysyn. Ja näin myös tapahtuu, linnun lailla lennän ja nautin siitä olotilasta ja pidän tietoisesti poissa mielestäni putoamisen mahdollisuuden. Olisiko tuo vertauskuvainnollista alitajunnan viestiä että kun johonkin asiaan haluaa kovasti uskoa niin siitä tulee itseään toteuttava ennusta? Haluaisin ajatella niin, että jos oikein vahvasti uskon selviäväni tätä syövästä hengissä, niin silloin niin tulee myös tapahtumaan?
Toinen uni, jonka olen kerran nähnyt (ja osan lahjakkaasti siitä jo unohtanut…) liittyy siihen, että unissani en näe itseäni seksuaalisesti haluttavana ihmisenä koska minulla on rintasyöpä, yksi rinta jäljellä ja myös se lisätaakka, että muut (siis edelleen unessani) ajattelevat että saatan kuolla siihen, ettei minun kanssani kannata aloittaa suhdetta (vaikka oikeassa elämässäni olen siis naimisissa.. mutta unet on unia). Kai se kertoo siitä millaisena naisena näen itseni? Ja samaisessa unessani olin pitkällä sairaslomalla mutta en siinä unessa muistanut mistä syystä. Oikein pohdin sitä ja kertasin että en ole psyykkisistä syistä saikulla, että mikä ihmeen vaiva minulla oikein on. Ei tullut yöpä ollenkaan mieleen. Mikäköhän merkitys näillä unilla on, miten näette sen? En yleensä pohdi ja analysoi unia mitenkään mutta koska ne nyt liittyivät tähän ajattelumalliin sekä syöpään niin ajattelin tänne kirjoittaa siitä, jos vaikka muillakin pyörisi mielessä samanlaisia asioita.
Mieheni oli muuten katsellut jotain Maikkarin nettivuilta tänään ja ne olivat auki kun kun siirryin koneelle ja etusivulla oli kiinnostava linkki, joka oli tänään julkaistu, liittyy tietysti siis rintasyöpään:
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2007/05/530760
Mielenkiintoista nähdä mitä seuraa kun pääsen perinnöllisyystieteen laitokselle, lähetehän laitettiin jo tammikuussa mutta kaikki kestää…
Kaikki ripseni ovat käytännössä lähteneet, tukkaa kasvaa harvakseltaan, parin millin sänki on päälaella. Milloin ripset alkavat kasvaa takaisin ja palautuvat suht normaaleiksi, kauanko syton loppumisesta?
Entä sytojen aikana nouut paino ja turvotus, milloin lähinnä turvotus on poistunut, montako viikkoa/kuukautta kestää?
Entä onko teillä järkyttävän lemuisia ilmavaivoja sytojen aikana ja runsaasti. Olen ollut kuin leija (pahan hajuinen sellainen) viimeiset pari-kolme viikkoa….
Vielä miehistä ja empatiasta (lähinnä sen puutteesta); siivosin vanhoja tekstareita puhelimestani ja reilun kahden vuoden takaa löytyi viesti jonka syystä olin säilyttänyt. Olin juuri kokenut keskenmenon päiväsaikaa ja mieheni ei tyypillisesti vastannut soittaessani joten laitoin asiasta tekstarin. Vastaus kuului: ”Vai sellaista. Haenko xxxxx (lapsemme) hoidosta?”
Jotenkin järkyttää itseänikin sen lukeminen, olen siis ihan liiankin kauan ollut ihan ”omillani” tuen suhteen, siis melko lailla sitä vailla. Vaikka se on ollut oma valinta niin joskus mietin miten olenkin tähän jamaan ajautunut….?
Nyt alkaa niskaa jo pakottaa tämä surkea ergonomia joten nappaanpa iltapalaa ja töllöttelen tellua
hetken aikaa.
Kaikille, joilla juuri nyt vaikeaa toivottelen kovasti voimia ja jaksamista sekä voimahaleja, voin oikein hyvin soutaa vaikka molemmilla käsillä ja tarjoilla vilttiketjulle vaikka kupilliset herkullista kaakaota kermavaahdolla (nyt ei kaloreita lasketa) ja makoisat voikkuleivät (tai mitä ikinä nyt haluattekin tilata). Ihanaa että olette kaikki olemassa ja täällä voi käydä purkamassa ajatuksiaan ja tunteitaan!
Positiivisella mielellä,
~Päivä kerrallaan~
- Putkesta poistuneen hajatelmia...Päivä kerrallaan
- Re: Putkesta poistuneen hajatelmia...Tässä ja nyt
- Re: Putkesta poistuneen hajatelmia...Päivä kerrallaan
- Re: Putkesta poistuneen hajatelmia...kevätmieli
- Re: Putkesta poistuneen hajatelmia...pikkumyy-41