Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Naisten syövät
Re: Mitä hoitojen jälkeen?
On tietty kliseemaista sanoa, että kaikki olemme yksilöllisiä. Mutta näinhän se on, elämän suuret viisaudet tuppaavat muodostumaan kliseiksi.Mikäli tulkitsen viestisi oikein, et siis saa hormoonihoitoa?
Jotkut riemuitsevat suuresti viimeisenä sädetyspäivänään ja häipyvät mm. palstalta, palatakseen joskus tai ei koskaan. Toiset pysyvät mukana, kertovat kuulumisiaan ja auttavat sekä kannustavat toisia. Yhteistä kaikille on varmaan se, että kukin yrittää löytää itsensä uudelleen, tai ainakin sen uuden itsensä ja päästä sen ihmisen kanssa tasapainoon. Tarkkaillaan omaa kehoa ja vointia suurennuslasilla, pelko nostaa melko usein päätään kun kerta parantavat hoidot on nyt annettu (Vilijonkkaa lainatakseni).
Yleistä lienee tunne "tyhjän päälle" jäämisestä, läheisten ja ystävien "kyllästymisestä" koko tautiin (sinähän olet nyt terve -tyyliin). Hoitohenkilökunta (ja viranomaiset) patistaa takaisin normaaliin elämään - välillä hinnalla millä hyvänsä. Aika yleistä taitaa myös olla se jäljelle jäävä puhumisen tarve - silloin moni viimeistään hakeutuu vertaisten pariin.
Monet panostavat nyt innolla terveeseen elämään; tutkivat ja käyttävät luontaistuotteita, miettivät kehon (mm. liikuntaa) ja sielun terveyttä (rentoutumista, itsensä ilmaisua taiteen avulla), tutkivat erilaisten ruokalajikkeiden tuoteselostuksia, lukevat selviytymistarinoita tai muuten elämänhallintaan ja vastaavaan liittyviä teoksia. Kaikki varmasti pyrkivät löytämään iloa, onnea ja toivoa elämäänsä. Monet hakeutuvat vähitellen johonkin kuntoutukseen. Jotkut hakevat edelleen aktiivisesti tietoa sairaudestaan ja kaikesta siihen liittyvään, toiset eivät edes halua ajatella koko asiaa. Ja onnistuvat siinä jotenkuten.
Useimmat katsovat päivittäin peiliin ja odottavat malttamattomina hiusten ja erilaisten karvojen kasvua. Monet aloittavat painontarkkailun. Monet kokevat masentuneisuutta - joillakin jopa hormoonilääkityksestä ensisijaisesti johtuvia - ja tarvitsevat siihen lääkitystä.
Aika monella ei ole ihan terve olo - hoidot ovat jättäneet jälkensä. On keskittymis- ja univaikeuksia, jotkut hakevat sanoja, ajatuksia ja muisti pätkii. Keho muistaa hoidot - eri tavalla. Kipuina, pistoksina, paineina yms. Into päästä mahdollisimman pian takaisin elämänrytmiin lienee yhteistä. Se, onko elämänrytmi samantyylinen kuin ennen sairastumista tai jokin aivan uusi, on eräs haasteista. Monet alkavat elätellä ajatuksia oman elämänsä muutoksesta; suuresta tai pienestä. Monesta tulee aiempaa itsekkäämpiä, ovat itselleen armollisempia.
"Vähemmän syöpää, enemmän elämää". Tämän luin itse viimeisenä sädetyspäivänäni eturauhassyöpäjärjestön lehdestä odotustilassa - tosin voi olla, että nuo asiat olivat siinä toisinpäin.
Oma kokemukseni on, että edelleen on edettävä maltilla, itseään ja mieltään, kehoaan kuunnelleen, mutta samalla myös itseltään jo vähän enemmän vaatien. Tämä tietenkin suhteutettuna siihen, että hoitelen paraikaa vielä hoitoprosessin jälkeisiä "välittömiä" traumoja; sekä fyysisiä että psyykkisiä. Rannalle olen päässyt, mutten ihan kuivin jaloin enkä millään kauniilla rusketuksellakaan.
- Mitä hoitojen jälkeen?heleena131
- Re: Mitä hoitojen jälkeen?Karhutar
- Re: Mitä hoitojen jälkeen?Vilijonkka6
- Re: Mitä hoitojen jälkeen?ellinoora
- Re: Mitä hoitojen jälkeen?Kristitty Lilja