Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Viivellä tullut "paniikki" syksyllä leikatun rintasyövän johdosta

En panikoinut saadessani syksyllä tietää rintasyövästä. Sitten sytö- ja sädehoidot veivät huomion kaikkine oireineen ja työhönpaluun jälkeen päivästä toiseen jaksaminen Tamojen aiheuttaminen 24 h kestävien,lähes tauottimien kuuma-kylmä -aaltojen vuoksi. Yöhin on tuonut Triplyni unta ylläpitävänä lääkkeenä vähän helpotusta, vaikka Tamojen oireet kyllä menee yli kaiken, mutta uusi uni tulee vähän nopeammin.

Mutta saadessani kutsun ekaan vuositarkastukseen, joka on tämän kuun lopulla, aloin panikoida. Ja nyt pelottaa. Ihan kuin vasta nyt olisin tajunnut, että hei, mä on syöpäpotilas. Vaikka en varsinaisesti ajattele syöpää, niin mahassa tuntuu tämän tämä jännityksen tunne ja tuntuu, että kun kerron jollekin asiasta naamatusten, alan itkemään, jota sitäkään tunnetta, itkemisen tarvetta en ole koko syöpähoitoruljanssin aikana tuntenut.

Kesäloma siis menee odotellessa 20.8. mammoa ja verikokeita. En tosin ole laamantunut vaan koetan ottaa jokaisesta päivästä kaiken irti. Ja vaikka aion viettää kotona (rakastan olla omassa kodissani) lomani, niin suunnitteilla on pieniä, päivän reissuja.

Elämä on taulu, jota maalataan.
Se on musiikki, jota soitetaan.
Molli tai duuri - merkitys on suuri,
mitä säveltä lauletaan.

Lujaa otetta elämään!

Onko kellään muulta samankaltaista, viiveellä tullutta tajuntaa omasta tilasta?

Piiku
piikup | 4.8.2013 klo 10:15:30