Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Hoitosuunnitelmaa ja muuta

Mulle on ollut alusta asti selvää, että elän niin normaalia elämää kuin vaan suinkin pystyn. Nyt kun olen ollut tässä leikkauksen jälkeen kuukauden töissä, tuntuu suurimmalta osin kuin olisin ihan terve. Siis sillä lailla, että en murehdi sairautta, pystyn treenaamaan, ratsastamaan, juoksemaan, nostelemaan ja kääntelemään potilaita.. Ja minulle työ on ollut kyllä hyväksi. Tottakai tiedostan sen tosiasian, että ajatus käydä töissä sytojen aikana voi osoittautua mahdottomaksi toteuttaa, mutta sitäkään en murehdi vielä. Ja oletan, että jos syöpälääkäri olisi pitänyt ajatusta erityisen riskialttiina, hän olisi suositellut sairaslomaa.

Olen huomannut, että moni pitää suunnilleen ongelmana, että suhtaudun muka asiaan kevyesti. Tosin kukaan ei pääni sisään näe; en minä tätä kevyesti ota, mutta realisti olen. Miksi tuhlata energiaa siihen, että suren ja murehdin asioita, joille en voi mitään. Olen leikkauksen jälkeen tehnyt kaikkeni, että olisin hyvässä kunnossa sytojen alkaessa. Tiputusta en pelkää, tällä hetkellä en enää oikeastaan kanna huolta pahoinvoinneistakaan. Jos tulee jotain, niin paska nakki, mutta otetaan ne asiat sitten jos kohdalle sattuvat. Viimeiseen asti haluan olla minä, en diagnoosi enkä potilas.

Mutta tämmöinen minä olen, kovasti elämän aikana kaikenlaisia kolhuja osunut kohdalle, ihan riittävästi yhdelle ihmiselle. Niin olen oppinut, että selviän kyllä, paremmin tai huonommin, mutta selviän. Ja että asiat järjestyvät yleensä juuri niin kuin niiden on tarkoituskin järjestyä.

Vaan erilaisia olemme kaikki, niin terveinä kuin sairaina. Ei ole olemassa muottia, johon kaikki sopivat. Ja hyvä niin.
Katjusmaaret | 19.8.2011 klo 23:08:48