Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Kohdunkaulan syöpä

Hyvää alkanutta syyskesää. Minulla todettiin kohdunkaulan syöpä tänä keväänä ja kesäkuussa tehtiin loop-hoito. Toimenpiteen tehnyt lääkäri veikkasi meidän tapaavan seurantakäynnin merkeissä vasta pikkujoulutunnelmissa, mutta sain kutsun tulla uusiin tutkimuksiin ensi viikolla. Eli nähtävästi kaikkea ei ole saatu riittävällä varmuudella pois.

Mietin itse asiassa eilen, että elämäni on mennyt kokonaan remonttiin ja elämänarvot ovat luultavasti asettuneet oikeisiin mittasuhteisiin. Tärkeät ihmiset ovat löytyneet ja huomasin, että muutama alkoi karttaa minua kuultuaan sairaudestani. Minulla ei ole kuolemanpelkoa, ajattelin elää ihan kiusallani. En ole kipeä mistään, voin erinomaisesti ja nautin tosissani jokaisesta päivästä.

Seurustelin vuoden verran ja tämä miesystäväni sai tietää keväällä ihan ensimmäiseksi sairaudestani. Hän voivotteli etäällä ja valvoi takiani, kuitenkaan hän ei jaksanut liikauttaa kertaakaan itseäni luokseni 100 km:n päähän. Minäkin lakkasin liikkumasta sitä 100 km ja totesin hänelle, että tämän taudin sairastan yksin. No yksin sitä ei ole tarvinnut kohdata, minun rakas vanha miespuolinen ystäväni soitti toukokuun alussa parin kuukauden hiljaiselon jälkeen ja kuultuaan kohtaloni syöksyi oitis paikalle. Sain turvallisen kainalon vain olla, kaikenlaista hemmottelua ja mukavaa puuhastelua. Hän kiskoi minut lenkille, tanssimaan, ulos syömään ja piti minut iloisena. Totesimme ennen juhannusta, että mehän olemme kuin vanha tossupari ja tunnemme pitkältä ajalta toistemme kaikki ihmissuhdekarikotkin. Siitä lähtien suhteemme muuttui ja tuumasimme, että taidamme tallustella yhdessä loppuelämämme. Jotenka en juurikaan mieti sisuksissani muhivaa uhkaa, huominen tulee niillä ehdoilla kuin tulee.

Vähän tosin jännittää uusien koepalojen vastaukset, toivottavasti kaikki on hyvin. No sen kuulee loppukuulla. Koetahan sinäkin jaksella ja säilytä positiivinen ajattelu. Lapsillesi olet rakas ja tärkeä, siinä on ykkösmotiivi elämiselle. Itselläni on murrosikäinen tytär, joka uskoo vankasti paranemiseeni ja hän on ottanut asian todella hyvin. Toki hän kantaa varmaan mielessään enemmän huolta kuin näyttää, olenhan minä hänen tärkein turvansa vielä muutaman vuoden.

Jaksamista sinulle!
puuhakas | 6.8.2008 klo 10:59:12