Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Onkohan minulla syöpä?

Re: Tänään todettu syöpä, kohta 20v. nainen

Tosiaan melanooma todettiin, onneksin varhaisessa vaiheessa ja edelleen odottelen töölöstä yhteydenottoa. Tuttavalääkärille pyysin patologin lausunnon. Hän kertoi että lausunnon mukaan syöpä olisi poistettu jo kokonaan siinä pienessä 10min operaatiossa joka tehtiin 21.12. Tuolloin lääkäri luuli sitä tulehdukseksi tai muuksi pieneksi jutuksi. Onneksi ylioppilaiden terveydenhuolto säätiössä lääkäri päätti poistaa sen paukaman joka tapauksessa ja onneksi se lähetettiin viljelyyn. Tuuri tässä on ollut, koska varsinainen aika oli joulukuun alussa reseptien uusintaan, jolloin päätin sitten näyttää tuota hetki sitten ilmestynyttä paukamaa. Lääkäri päätti tosiaan poistaa ja sain 2vkon päähän toimepideajan. Ei tosiaan ollut tyypillinen melanooma, punainen röpelöpintainen paukama, josta äitini sanoi että se voisi olla ontelosyylä. Lääkäri epäili samaa.

Nyt jännitetään töölöön pääsyä, jolloi jalasta poistetaan kudosta lisää ja tehdään tutkimukset. Vielä siis epätiedossa onko syöpä levinnyt. Kiittelin onneani vaan että se poistettiin niin nopeasti. Alkuvaiheessa oli, ei kuulemma pieni mutta ei kaikista suurinkaan. Pahinta on tämä epätietoisuus kun toisaalta elämä mennyt ihan normaalisti ja vaikea käsittää että olisi kipeä kun ei yhtään tunnu siltä. Välillä koko asian unohtaa, kai sen siellä töölössä sitten tajuaa. No, onneksi syöpä johon on parannuskeinot eikä HIV. Ja toisaalta onneksi melanooma takareidessä, voisi olla pahemmassakin paikkaa. Reidestä kuitenkin vähän pitempi matka imusolmukkeisiin. Positiivinen ajattelu kai on parasta. Kiitos linkistä! pitää käydä katsomassa:) Kyllä se elämä jatkuu, vahvempi taas tämän jälkeen, vaikka ei tämä reilulta tunnu kun elänyt terveellisesti..aika tarkka ruokavalio ja toisaalta liikuntaa. Eiköhän tämä tästä, päivä kerrallaan:)

Voimia sullekin, ne hiuksethan kasvaa vahvempina takaisin;) onhan tämä sellanen juttu joka seuraa koko loppu elämän. Äitikin totesi että ei tämä jännittäminen siihen töölöön pääsyyn lopu, sen jälkeen odotetaan tuloksia ja sitten todennäköisesti jokainen kontrollikäynti ja toisaalta papat yms. on jännitysmomentteja. Mutta kaikkeen sopeutuu:) vahvana eteenpäin;)
nainen-87 | 12.1.2007 klo 08:17:36