Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Runoryhmä

Re: juurrun tähän ikävään...

äiti on kaikkialla mihin katson tai kosken. se saa kyynellet silmiin ja palan kurkkuun. äiti on valokuvissa pöydällä,vaatteissa makuuhuoneen nurkassa,hajuvedessä joka pöydälläni on.sen tuoksusta muistan lapsuudesta asti muistoja,äiti tuoksui aina samalta.isän luota olemme äidin tavarat keränneet,mutta silti äiti on sielläkin. joka huoneessa,joka esineessä on äidin käden jälki.vain äiti ei ole siellä.

tämä kaikki on saanut minut ajattelemaan maailmaa ja kuolevaisuutta uudella tavalla. kun ihminen kuolee,millään mitä hän on saavuttanut ei ole mitään väliä.hän ei vie täältä mitään mennessään. ei ole tärkeää mitä saat hankittua ja ostettua vaan se miltä tuntuu joka päivä ja kuinka onnellinen on.että elää hyvän ja onnellisen elämän.mitään maallista kun ei mukaan saa...

olen lapseni kanssa vielä kotona,mutta jos rahaa ei tarvitsisi,en haluaisi koskaan enään töihin mennäkään. haluaisin viettää päivät hänen kanssaan ja antaa hänelle rakkautta ja kokemuksia ja mahdollisuuksia tehdä mitä hän haluaa. en haluaisi olla päiviä poissa ja toivottaa vain illalla hyvää yötä.ei se tee onnelliseksi olla perheen luota poissa vaan ne hetket kun saa olla läsnä kaikessa.sen ymmärrän nyt. antaisin mitä vain että saisin vielä hetken olla äitini kanssa. vain olla lähellä ja tuntea että hän on siinä. niin yksinkertaista. kun otan poikani syliini,toivon että voisimme olla siinä ikuisesti.ei mitään muuta. millään muulla ei ole merkitystä.
antaisin kaiken pois jos saisin rakkaimpani pitää ikuisesti.
vain ikävä jää | 11.7.2012 klo 14:43:34