Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Tiltu_R:n taannoiseen viestiin...
Voi, ihan samalta tuntuu minustakin. Meillä oli äidin kanssa tapana puhua vain kaikkea muuta kuin sairauteen liittyviä asioita. Tämä oli kylläkin hänen toivomuksensa. Olin myös todella reipas ja iloinen, siis ulkoisesti, äidin seurassa. Mutta niin oli äitikin.Uskon, ettei hän uskaltanut myöntää itselleen sairauden vakavuutta. Luin jostain, että äidit eivät uskalla päästää sellaista ajatusta edes päähänsä, etteivät he selviäisi, miten heidän lapsensa pärjäisivät jos heitä ei enää olisi?
Viimeisen kerran kun näin äidin, itkettiin yhdessä ensimmäistä kertaa ja puhuttiin kuolemasta. Hän sanoi ettei halua kuolla, vaikka näin kuinka kipeä hän oli. Pidin kädestä kiinni ja sanoin että äiti, kyllä minä pärjään. Sen jälkeen hän nukahti hetkeksi ja pyyhin kyyneleitä hänen poskiltaan. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta sairauden aikana, kun hän ei itkenyt kun lähdin vaan hymyili ja vilkutti. Siitä hetkestä kahden päivän kuluttua äiti oli nukkunut pois. Jotenkin tuli ihana tunne siitä, että äiti voi nyt antaa periksi, hän kuuli että oma lapsi pärjää kyllä.
Olen tästä viimeisestä kerrasta niin onnelinen, jos emme olisi silloinkaan puhuneet mitään "järkevää", olisi minulle varmasti jäänyt ihan hirveä olo.
Voimia teille kaikille!
- Tiltu_R:n taannoiseen viestiin...surusyksy
- Re: Tiltu_R:n taannoiseen viestiin...Emmy