Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Kuinka nopeasti syöpä veikään äidin.

Äitini sai keuhkosyöpädiagnoosin joulukuun lopussa viime vuonna ja viime perjantaina äiti kuoli sairaalassa. Äiti ei ole edes koskaan tupakoinut. Tässä ei ole vielä itse ehtinyt mukaan siihen mitä on tapahtunut ja nyt täytyy alkaa valmistelemaan jo hautajaisia.

On tämä kummallinen tauti, joka näin nopeasti tulee, kuihduttaa ihmisen ja vie hautaan (äitini oli vähän yli 60 vuotias). Viime lokakuussa äiti sai vasta ensimmäisiä oireita (lämpöilyä), josta ei koskaan olisi uskonut tällaista seuraavan.

Nyt suru tulee ja menee aaltoina, jotka välillä kaatavat. Tiedän kyllä, että tästä selviytyy, mutta eroikävää se ei poista eikä myöskään helpota korvaamattoman persoonan menetystä. Olen jo menettänyt muutamia rakkaita ihmisiä ympäriltäni, joten kokemusta suuresta surusta ja kaipauksesta on.

Äidin kuolema oli kaunis, rauhallinen ja tuskaton. Saimme olla sisarusten ja isäni kanssa läsnä loppuun asti kädestä äitiä pitäen ja silitellen ja äidille jutellen. Mutta nyt on suuri tyhjä paikka elämässä.

Kiitos, että olen saanut lukea äidin sairastamisen aikaan teidän tänne kirjoittamianne tapahtumia tämän taudin tiimoilta. Ne ovat antaneet voimia ja jaksamista. Toivon teille kaikille läheisensä menettäneille voimaa ja rohkeutta jatkaa elämää. Virta kulkee kumminkin aina eteenpäin. Kevät on tulossa ja uusi elämä puhkeaa sen myötä. Jaksamista!
a00a | 9.2.2009 klo 14:33:59