Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Tämäkö on sitä surua?
Itselläni on samoja asioita. Isäni poismenon jälkeen olen huomannut, että pienetkin asiat nostavat hurjia tunteita pintaan enkä pysty pidättelemään niitä. Näinä päivinä olen hiljaa omissa oloissani, en puhu kellekään ja jos puhun, tiuskin vain. Koulussa pystyn pitämään jonkilaista naamiota esillä, mutta kotona en. Nyt olen aiheuttanut suuren särön omaan parisuhteeseeni ja tiedän kaiken johtuvan surusta. Minun on vaikea nähdä muita ympärilläni, miltä heistä tuntuu ja miten suhtautua heidän käyttäytymiseen. Tiedän varsin hyvin tuon luotaantyöntävän asenteen, teen sitä itse. Pelkään, että jos annan ihmisten tulla lähelle, hekin lähtevät pois. Olen itsekin miettinyt usein, että parempi olisi muuttaa pois, asumaan yksin, jotta voi virua omassa olossa ja helpottaa muiden oloa sillä.Olen myös miettinyt usein, että teinkö jotain väärin menneisyydessä, kun isä vietiin minulta pois? Olen väsynyt kaikkeen pohtimiseen ja itkemiseen, mutta tuntuu hankalalta muuttaa omia käytöstapoja.
Kunpa voisin sanoa, miten surua käsitellään, mutta en osaa. Jokaisen on itse käsiteltävä surunsa, omalla tavallaan.
Toivon sinulle paljon jaksamisia.
- Tämäkö on sitä surua?Lauruska
- Re: Tämäkö on sitä surua?manri
- Re: Tämäkö on sitä surua?Lauruska