Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Yksinäisyys/kodittomuus

Taas pitkän "hyvän kauden" jälkeen kamala olo. Äitini kuolemasta on vähän yli vuosi aikaa, olen jotakin siitä aiemmin kirjoittanutkin. Minulla on todella tyhjä olo, tuntuu kun en kuuluisi mihinkään. Äiti oli se, joka oli pysyvää elämässäni. Nyt kaikki on muuttunut ja minua pelottaa kokoajan. Tuntuu, ettei mistään voi olla varma. Ihan milloin vaan voi sattua mitä vaan ja olen ihan yksin loppujen lopuksi.

Mieheni sanoi, että kamala hinkuni ostaa oma asuntokin johtuu varmaan siitä, ettei minulla ole mitään omaa ja pysyvää enää. Olen menettänyt äitini, kotini ja perheen siinä samassa. Haluaisin kamalasti tietää että elämässä on jotain pysyvää joka ei häviä silmänräpäyksessä. Isällänikin on uusi perhe eikä hän edes tunnu enää muistavan minun olemassaoloani.

Tällainen vuodatus tänään, ehkä huomenna jo parempi.
Mynthon | 24.6.2006 klo 10:34:04