Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Näin siinä sitten kävi

Minä jouduin myös lupumaan rakkaasta äidistäni 19 vuotiaana 4kk sitten pitkän syöpä sairauden jälkeen. Aivan liian nuorena. Äitini oli aivan liian nuori lähtemään täältä juuri ja juuri 52 vuotta ja minä aivan liian nuori luopumaan äidistä. Olisin tarvinnut äitiä vielä todella pitkään.

Itsellänikin tuli tunne, että piti yhdessä yössä aikuistua. Eniten harmittaa minua se, että äitini ei nähnyt lapsiani (vaikka katseleehan se äiti minua tuolta ylhäältä) tai lapseni eivät tule näkemään aivan loistavaa ihmistä ja mummoaan. Eikä äitini ei ole häissäni, missä äidin rooli on todella suuri.

Itsellänikin on ollut vaikeaa löytää ihmisiä kenelle puhua, koska en halua myöskään pilta muiden päivää tai saati saada ihmisiä kiusalliseen tilanteeseen missä he eivät osaa sanoa mitään. Olen koittanut tulla toimeen omillani ja pärjännytkin aika vaikka nyt 4kk jälkeen on alkanut tuntumaan ahdistavalta ja järjetön ikävän on iskenyt. Varmasti se on sitä todellisuuden tajua. Aluksi ei uskonut koko asiaa todeksi.

On meitä nuoria äitinsä menettäneitä täällä kuitenkin vaikka joskus aikaisemmin kun täällä kävin tuntui että ketään ei löytynyt. Se on on kyllä hirveän ikävää, että näinkin nuorena pitää kohdata elämän tosiasiat ja huonot puolet varsinkin näin järjettömän rankalla kädellä. Äidin kuolema on aina ollut minulle pahanin asia mitä elämässä voi käydä ja niin se kävi. Se on muuttanut minua ainakin kyynisemmäksi pessimistiksi.

Mutta jaksamisia molemmille teille!
Alisa | 10.5.2007 klo 20:38:40