Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Näin siinä sitten kävi

Hei,
minun äitini menehtyi myös n. 4 kk sitten syöpään, jota sairasti 2,5 vuotta. Itse olen 38 v. ja äitini oli kuollessaan 56 ja silti minusta tuntuu, että jouduin luopumaan hänestä aivan liian varhain.

Äidin kuollessa ensimmäinen tunne oli suuri helpotus siitä, että hänen ei enää tarvitse kärsiä; kivut ja kaikki muukin mitä vaikeisiin loppuvaiheisiin liittyi on poissa. Mutta nyt huomaan, että käyn läpi sitä, miten vaikeaa on elämä ilman äitiä. Ja että todella tajuaa sen oman menetyksen ja ikävä on aivan valtavan suuri. Tää on todella rankkaa ja itku on äärettömän herkässä. Saatan esim. kaupan kassajonossa kiinnittää huomiota edessä seisovaan laihaan mummeliin ja välittömästi tulee mieleen oma äiti (äiti oli loppuvaiheessa todella laiha) ja kyyneleet kihahtaa silmiin. Tai sitten kun 9 v. tyttäreni muistelee mummia ja kertoo mitä kaikkia kauniita muistoja hänelle mummista jäi, niin se vasta vaikeata onkin. Sitten itketään molemmat.

Mutta tässä mennään eteenpäin päivä kerrallaan, toivon myös sinulle ja kaikille muille samassa tilanteessa oleville voimia ja paljon!
toscana | 11.5.2007 klo 08:18:04