Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Pinja-enkelitytön äiti

Sivujen uusiutuessa-kerron lyhyesti tarinamme.
Meidän iltatähtemme-Pinja-kulta menehtyi 11.8.05 rajuun AML-leukemiaan...vain 2v 7kk 12pv:n ikäisenä...kauniina elokuun torstaina 12.15.Ensioireista lääkäriin,sitätietä sairaalaan-lomalta savosta ambulanssilla 6.8 Helsinkiin Lastenklinikalle.

Siellä ehdittiin hoidot aloittaa,mutta Pinja ei niitä kestänyt.Massiiviset verenvuodot ympäri pikku kehoa sekä lisänä verenmyrkytys ja harvinainen kaulan ja pään alueen turpoaminen johtivat kuolemaan yllättäen verensiirtotilanteessa.Sydän pysähtyi-aivot kuolivat kaulanseudun turpoamisen vuoksi-happea ei saatu menemään aivoihin.Pikkusydäntä pidettiin vielä tunti elossa...Sitten hänet päästettiin menemään.

"Tähtien taa enkeli hänet kantoi...pikkumurulle levon ja rauhan antoi..."

Elämä pysähtyi silloin.
Puoli vuotta on kulunut...ikävää,tuskaa,suunnatonta kaipausta ja turtaa oloa...vihaa,toivottomuutta ja kysymyksiä...

Silti...elän,vaikken alussa enää halunnut...sydämeni lyö.Olen pystynyt jo toistenkin lapsensa menettäneiden kera jakamaan tuskaa,lohduttamaan ja saamaan itse lohtua.

Uskon,että kaikella-tuskallakin on tarkoituksensa...siinä toivossa roikun!
Joka päivälle on oma voimansa-meille kaikille surumme suossa rämpivät.Emme ole yksin!

Ja meillä on heitä,joiden vuoksi on vielä elettävä!
Minulla rakas oma mies-Pinjan ja kaikkien 4 lastemme isä.Kolme kullanmurua sanattomine silmineen kysymässä:olenko yhtä rakas kuin Pinsku?
Ja ovathan he...yhtälailla itkisimme heitäkin-olemme sen heille kertoneetkin.

"Jos palan matkaa
kulkea kanssasi saan.
Tätä surun tummaa ja viiltävää tietä.
Jos hetkeksi tuskan taakkaa
voisin harteiltas nostaa.
Se lohduttaisi omaakin
suruista mieltä.

Jos vaan voisin
sinulle toivoa antaa.
Rakkaus vielä meidätkin kotia kantaa.
Yhteinen on tämä
tuskamme tie...
mutta elämä meitä eteenpäin vie.

Ja jonakin päivän
kuin salaa aivan...
sydämessäni laulun alkavan kuulen.
Sinä kaivattu rakkaani minulle laulat.
Minun murheeni mustia
pilviä pois.
Ja aivan kuin helpompi
minun kaivaten rakastaa ois..."

Kaikille suruun voimaa <3
rakastakaamme...siinä on kaikki mitä tarvitsemme!

Lämmöllä <3 Sinimeri


pinjaenkeli | 4.3.2006 klo 15:38:18