Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Mikään ei huvita

Kuulostaa niin kovin tutulta. Itse olen kotona 6kk ikäisen pojan kanssa ja päivät kuluvat kuin sumussa. Mikään ei huvita, odottaa vaan että mies tulee töistä kotiin. Siinä mielessä olen eri tilanteessa, että rakas äitini on vielä luonamme. Hän on sairastanut erilaisia syöpiä jo 15 vuotta, aina on selvitty kunnes uusi syöpä on taas ilmaantunut edellisen perään. Nyt viimeiset vuodet on taisteltu keuhkosyöpää vastaan aina vain huonommalla menestyksellä. Nyt on ruvennut tuntumaan, että omatkin voimat ehtyvät. 15 vuotta 3kk jaksoissa, aina seuraavaa kontrollia ja tietoa odottaen. Jokaisesta päivästä on erityisen kiitollinen, mutta viimeaikoina suru on ottanut toivon sijasta vallan. Etukäteen suremista varmasti tulisi välttää ja nauttia kaikista jäljellä olevista hetkistä.

Voimia kaikille oman surun keskelle.
kivi | 6.3.2006 klo 11:30:50