Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Ihan hullua

Sain eilen tietää, että pääsen koko kesäksi (3 kk:n ajaksi) töihin yliopistolle, tutkimusassistentiksi yhteen projektiin - mikä on iso juttu opiskelijalle, saa työkokemusta ja rahaa, ja lisäksi tutkimustyö ja yliopisto-ura kiinnostavat.

Mutta mutta, jotenkin en jaksanut tuosta nyt ilahtua, kun ensimmäinen ajatukseni oli soittaa äidille että nyt mulla on kesäksi töitä, ja sitten tajusin että en voi hänelle soittaa, enää ikinä. Ilta oli aika itkuinen... Sitten muistin, ihan yhtäkkiä, miten niiden äidin tavaroiden joukossa, jotka isä sairaalasta haki, oli shampoo ja hoitoaine hennoille ja hauraille hiuksille. Ja loppujen lopuksi sitten itkin sitä, hennoille ja hauraille hiuksille tarkoitettua shampoota jonka äiti oli ostanut vain vähän ennen sairaalaan joutumistaan (pullo oli melkein täysi) ja ottanut mukaansa sinne, että voi sitten suihkussa pestä omalla shampoolla.

Kun olin vähän aikaa itkenyt tuota shampoo-juttua, se alkoi tuntua minusta jotenkin niin hullulta, että sitten itkin ja nauroin yhtäaikaa... Ehkä se on kuitenkin hyvä merkki, että alkaa nähdä omissa reaktioissaan jo huvittaviakin piirteitä?

Ja tänään jaksan jo olla oikeasti iloinen siitä, että sain sen työpaikan!

Aurinkoisia maaliskuun päiviä kaikille,

toivottelee Tiltu (joka tänään on pitkästä aikaa hyvällä tuulella)
Tiltu_R | 8.3.2006 klo 08:02:29