Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: masennus

Olen pahoillani äitisi kuolemasta. Minulta kuoli 37-vuotias vaimo kesällä, jonka kanssa ehdimme olla yhdessä 22 vuotta.

Olen huomannut, että tärkeä asia surussa ovat aidot ystävät ja läheiset, jotka ymmärtävät tilanteen. Siinä ei kenenkään tarvitse olla vahva tai tukija. Läsnäolo ja yhteinen sureminen ovat pääasia.

Uskon, että vaimollani (ja sinun äidilläsi) on kaikki hyvin. Sielu on vapaa ja päässyt rauhaan.

Puran omaa masennusta hiljentymällä ja itkemällä sekä keskustelemalla. Mitään lääkkeitä en ole käyttänyt.

Yritä löytää omasta elämästäsi ne asiat, jotka ovat sinulle kaikkein tärkeimpiä. Niistä saat myös voimia.

Aurinko


Aurinko | 31.7.2006 klo 08:33:45