Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: masennus

Surusta ei pääse omin avuin aina eteenpäin. Se on niin kokonaisvaltaista. Tarkoitan että jotkut ehkä mutta itse hain ammattiapua koska tuntui niin että koko kroppa kärsi. Sitten vähitellen pala palalta eteenpäin ja taas taaksepäin. Kaipaus on vieläkin voimakasta, äitiä en saa takaisin. Usein kun olen yksin tulee mieleen aika kun äiti oli pyörätuolissa ja uskoin että jokin ihme tapahtuisi äiti paranisi. Niin ei käynyt. Vuosi on kulunut ja ikuinen tyhjyys jää. Ehkä joskus vuosien kuluttua kun aikaa kuluu tämän kanssa elää paremmin.
susie | 30.7.2006 klo 22:15:39