Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Sekavat ajatukset isän kuoleman jälkeen

Kiitoksia. Niinhän se kai on, että tämä on vielä tätä alkushokkia. Jossain vaiheessa ehdin jopa miettiä, että VOIKO noin tärkeän ihmisen kuolema muka mennä meillä vain näin, että silloin tällöin itketään ja muistellaan isää. Mutta asia taitaa todellakin olla niin, ettei tätä vielä tajua, ja tuntuukin, ettei tajua.
En jotenkin voi kuvitellakaan, miten mieletön ikävä varmasti tulee kun tietää, ettei isä enää koskaan ilmesty mistään. Joskus tuntuu että keikkuisin jotenkin sellaisen "normaaliuden" ja romahduksen rajamailla, mutta olen vielä kestänyt sen normaaliuden puolella. Ehkä hautajaisten jälkeen tulee se romahdus, kun ymmärtää kaiken. Ehkä.

Omalle seurustelukumppanille on hiukan hankala puhua tästä, koska olemme tunteneet vasta niin vähän aikaa eikä hän ehtinyt tutustua isään. Joskus tuntuukin, että hän etenkin luulee, että olen jotenkin melko Ok tämän asian kanssa ja olettaakin niin, koska en näytä sitä hänelle niin selvästi, yritän vaan olla "normaali". Sitten pääni sisällä käyn tällaista myllerrystä.

Se on kyllä totta, että isällä on hyvä olla nyt. Olisimme vaan tarvinneet häntä vielä niin moneen asiaan ja ylipäänsä hänen läsnäoloaan, kuten varmasti kaikki muutkin, kenen omainen kuolee. Eihän se koskaan ole reilua. Mutta eteenpäin on mentävä, sitähän isäkin tietysti haluaisi. Yritti muutenkin koko lyhyen sairasaikansa lohdutella meitä, että ottakaahan iisisti, kun näki miten vaikeaa se meillekin oli. Mutta, näin kävi meillekin.
Savosta | 24.5.2010 klo 18:13:14