Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: "Nalleni" on mennyt (sappiteiden syöpä)

Lämmin osanottoni sinulle.
Jonain päivänä vielä jaksat olla onnellinen ja kiitollinen siitä, että sait rakkaasi tavata, tutustua ja rakastaa häntä. Saitko olla paikalla myös hänen nukkuessaan pois ?

Oma mieheni kuoli samaan tautiin pian puolitoista vuotta sitten, jäimme ekaluokkalaisen pojan kanssa niin yksin ja ihmeissämme.
Elämämme on jatkunut surusta huolimatta ( miten kliseisesti sanottu, mutta totta ) , ja olen löytänyt myös uuden onnen. Koskaan ei mikään korvaa lapseni isää, eikä ole tarkoituskaan korvata.
Aluksi ihmettelin, etten käyttäydy enää kuten ennen, en ole oma itseni. Paras ystävättäreni sanoi silloin minulle, että kyllä sinä olet oma itsesi, olet vain peruuttamattomasti muuttunut. Niinhän se on, tämmöinen kokemus ei häviä elämästä ja tunteista koskaan, sen kanssa oppii elämään ja asian joskus kestämään. Mutta hyväksymään, ei , sitä ei kyllä.
Paljon voimia sinulle ja läheisillenne
tyyne
tyyne | 7.6.2006 klo 14:19:44