Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: "Nalleni" on mennyt (sappiteiden syöpä)

Lämmin osanottoni sinulle Tumma_kisu. Minä menetin mieheni kolme vuotta sitten aivokasvaimeen. Yksinhuoltajana (tyttäreni oli silloin alle vuoden ikäinen) kaiken surun kanssa oli raskasta jatkaa, mutta kuten miehelleni lupasin, elämä jatkui (joten kuten) eteenpäin.

Ensimmäinen vuosi meni kuin sumussa, mutta onnekseni minulla oli ympärillä joukko ystäviä, jotka potkivat minua hellävaraisesti eteenpäin. Pikku hiljaa suru alkoi antaa hieman tilaa muullekin elämälle. Jaksoin lähteä töihin, jaksoin viettää aikaa lapseni kanssa. Huomasin, että minun on pakko valita; voin joko valita, että elämäni loppuu tähän, jään katkerana kituuttamaan, tai sitten minun on vain koetettava saada elämäni raiteilleen. Kaikki piti alkaa alusta.

Mutta kuten tyyne kirjoitti, pikku hiljaa sitä huomasi olevansa hyvin kiitollinen yhteisestä ajasta, jonka sai yhdessä viettää. Mikään ei palaa enää koskaan ennalleen, mutta elämä jatkuu ja antaa varmasti jotain uutta ja hyvää tilalle. Ketään ei voi korvata, mutta aina sitä jotain hyvää tästä elämästä löytyy. Minun elämäni sai uuden käänteen, kun löysin itselleni aivan ihanan uuden kumppanin- ja kaksi viikkoa sitten menimme naimisiin. En olisi koskaan suruni keskellä osannut kuvitellakaan, että vielä saan kokea tällaista onnea ja rakkautta uudelleen.

Toivon sinulle sydämestäni voimia jaksaa eteenpäin. Anna surulle tilaa ja aikaa, mutta muista huolehtia itsestäsi. Ota apua vastaan, ja pyydä sitä ystäviltäsi silloin, kun siltä tuntuu. Pienin ja hitain, mutta varmoin askelin eteenpäin, kohti uusia haasteita.
"Älä sure, että yhteinen aikanne loppui, vaan iloitse siitä, että saitte jakaa elämänne parhaat hetket yhdessä".

t. Nyytikki

Ps. käypä kurkkaamassa nettisivua www.uuteenalkuun.fi -siellä on uskomattoman paljon selvitymistarinoita. tsunamikatastrofista kertova kirja kertoo hyvin riipaisevan tarinan miehestä, joka vaimonsa ja kolme lastansa menettäneenä koettaa saada elämänsä palaset kohdalleen--ja onnistuukin siinä.
Nyytikki | 7.6.2006 klo 21:22:04