Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Joskus vain mietin,että täytyyhän tämän olla jo liikaa kestettäväksi..
Voimia! Itse sain pitää Rakkaan Äitini kolmekymppiseksi, mutta Äidin kuoltua tunsin itseni aivan lapseksi, orvoksi, tuuliajolla olevaksi. Tuntui, että vasta äidin kuoltua kasvoin "aikuiseksi", vaikka itsekin olin jo äiti. Toivon, että teillä on lähellänne muita aikuisia, joilta saatte tukea! Toivottavasti Äitienne rakkaus kantaa teitä elämässä eteenpäin. Minä saan voimaa siitä, miten ihana Äiti minulla oli. Jos olen vaikka kipeä, tiedän millä sanoilla Äiti lohduttaisi minua (aikuista lastaan!). Äidin Rakkaus Elää! Mutta Äiti ei...minulla suru kääntyi masennukseksi, ja jouduin ottamaan avuksi mielialalääkkeet. Niiden avulla jaksan taas suoriutua arjesta, nauttia ihanista lapsistani. Ilo on palannut elämään. Mutta suru ja ikävä on aina läsnä. Ja välillä ne tempaavat mukaansa syvälle...kuten tänään. On NIIN ikävä ÄITIÄ! Olo tuntuu yksinäiselle. Voi kun voisi edes soittaa Äidille..ikävä!Voimia Jaksaa!
- Re: Joskus vain mietin,että täytyyhän tämän olla jo liikaa kestettäväksi..surusyksy