Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Joskus vain mietin,että täytyyhän tämän olla jo liikaa kestettäväksi..
Tekstisi olisi voinut olla minun kirjoittamani. Tunnen täsmälleen samoin. Tammikuussa tuli vuosi äitini kuolemasta. Tuntuu, etten ole vieläkään oikein ymmärtänyt, että äiti todellakin on poissa ikuisesti. Ymmärrän kyllä, että häntä ei enää ole, mutta jotenkin en ole siltikään sisäistänyt kuoleman lopullisuutta.Tunnen itseni hyvin yksinäiseksi, vaikka minulla on ihmisiä joiden kanssa tuntemuksistani puhua. Tiedän kuitenkin sen, että ystävät eivät voi tuntea sitä mitä minä tunnen, eivätkä siksi voi ymmärtää, kuinka paha minun on ilman äitiä olla.
Vaikka elämään on palannut jonkinlainen rytmi äidin kuoleman jälkeen ja on ollut niitä hyviäkin päiviä, tuntuu, ettei hyväkään päivä ole enää niin hyvä kuin äidin eläessä. Ikään kuin jokaista päivää ja hetkeä, onnellisia ja iloisiakin, varjostaisi iso musta pilvi. En ymmärrä miten voin enää koskaan nauttia elämästä kuin silloin joskus.
Näitä ajatuksia on uskomattoman vaikea pukea sanoiksi...uskon kuitenkin, että täällä moni ymmärtää, mitä tarkoitan..
- Re: Joskus vain mietin,että täytyyhän tämän olla jo liikaa kestettäväksi..Ansa-Q