Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Joskus vain mietin,että täytyyhän tämän olla jo liikaa kestettäväksi..

Minä olin 19 kun äitini kuoli. Ja vaikkei ikä kaikkea kerrokaan ihmisestä,omalle kohdalleni voin sanoa että olin aivan liian nuori. Jos jotain voin sanoa sinulle "neuvoksi", ole äitisi kanssa niin paljon kuin jaksat ja jos tuntuu että jotain haluat hänelle sanoa,älä pelkää sanoa sitä. Tiedän kokemuksesta kuinka sanomatta jääneet asiat ja teot voivat jäädä vaivaamaan. Omia rajojaan ei tarvitse ylittää missään vaiheessa, vaikket aina jaksaisikaan äitisi varmasti tietää että teet ja yrität parhaasi ja että rakastat häntä. Kuin hän myös sinua. Puhukaa, viettäkää aikaa,muistelkaa, naurakaa, itkekää,eläkää elämää joka vielä on jäljellä niin hyvin kuin vain pystytte. Jos jotain voisin muuttaa omalta kohdaltani,viettäsin yksinkertaisesti vain enemmän aikaa äitini kanssa. Ei silloin välttämättä tarvi edes puhua tai tehdä mitään erikoista, tuntea vain toinen siinä vieressä ja hengittää samaa ilmaa. Niinkin yksinkertaista,muttei suinkaan helppoa. Kaikkea hyvää sinulle ja äidillesi,rakastakaa toisianne ja se rakkaus kantaa sinut menetyksen surun yli kun se aikanaan tulee. Ja aina saa toivoa. Siinä että toivoo toisen vielä parantuvan ei ole mitään pahaa,monesti se jopa auttaa jaksamaan pahimman yli. Ainakin minua se auttoi. Mutta kaikki omalla tavallaan.

Parempia päiviä kaikille toivottaen Juno.
juno | 4.2.2007 klo 19:25:00