Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Syvä suru

Sitä on kuin vuoristoradassa, suru heittelee miten haluaa. Juuri kun tuntuu, että nyt se suru vähän helpottaa, tuleekin jo pudotus aivan pohjalle...mutta sieltä on yksi suunta, ja se on ylöspäin! Ihanaa, että jaksat saada voimaa lapsestasi. Kun on oikein huono päivä, anna itkun tulla ja sure suruasi, kaipaa, ikävöi...huuda tuskaasi ja anna sen tulla ulos..ja kun sitten joskus tuntuu, että aurinko paistaa taas, älä kanna siitä huonoa omatuntoa. Itse taistelen sen kanssa, että suru helpottaa ajan myötä. Kun en haluaisi vielä (11 kk) päästää äidistä irti...suru pitää lähellä. Kaipaan, suren...mutta arki on löytänyt omat uudet uomansa. Se vain on hyväksyttävä, eikä se ole helppoa! Välillä tuntuu siltä, että tekisi mieli huutaa ihmisille: hei, miten te voitte vaan jatkaa toimianne, äiti on kuollut!!! Mutta ei se maailma siihen pysähtynyt, vaikka aluksi siltä tuntuikin. Minun maailmani pysähtyi. Mutta pikku hiljaa se on taas alkanut mennä eteenpäin...epäreilua, ettei äiti ole sitä jakamassa, mutta hyväksyttävä on. Minulla on ihanat lapseni, joille luotava eväät hyvään elämään. Ja sinulla pieni poikasi, jolle taattava sama. Nautitaan lapsistamme. Vaimosi "elää" lapsessasi!
Voimia!
surusyksy | 25.8.2006 klo 21:07:04