Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Levottomia öitä

Itseasiassa lapset ovat jo edellisestä todella pieleen menneestä avoliitosta. Joten lapsilla on vielä "onneksi" isä
vaikka ei mikään ihanne sellainen, mutta se onkin jo taas toinen juttu. Tyttö 7v. ja poika 4v. Tässä uudessa elämässä ei ehditty olla kun reilu pari vuotta. Ei siis niin paljon muistoja kun monella muulla tällä palstalla. Haaveita joskus oli, mutta tuntuu että siitä on ikuisuus. Pojalle menetetty mieheni oli kuitenkin enemmän se isähahmo. Joten olen 29:n vuoden ikään ehtinyt nähdä yhtä ja toista. Toisaalta oon katkera että miksi aina mulle vai teenkö mä aina vääriä valintoja. Mutta eihän tätäkään voinu tietää. Lapset osaa kyllä ihailtavasti elää juuri tätä hetkeä ja odotella innoissaan joulua. Josta itse ei niin välittäisi. Mä taidan olla tän surun kanssa vielä kun pelästynyt jänis maantiellä. Sä olet selvästi pidemmällä surutyössäsi. Uskotko vielä löytäväsi jostain uuden onnen ja turvan?
Mulla oli sen aamun jälkeen itseasiassa yllättävän hyvä päivä.
Jaksoin tehdä kotona vähän kaikenlaista. Kai tästä joskus selvitään niinkun kaikesta muustakin.
"helinä" | 17.11.2006 klo 17:15:53