Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Levottomia öitä
Hei,huonoja öitä on minullakin takana. Mieheni menehtyi reilun 9 kuukauden sairastamisen jälkeen viime toukokuussa. Minä jäin yksin kolmen lapsen kanssa, (10v., 3v. ja kohta joulukuussa 1 v. poikien kanssa). Lapset kun saan nukkumaan iltaisin, niin minä alan sitten miettimään kaikkea tapahtunutta ja itken taas. Voimia ei ole oikeastaan enää mihinkään, arki rullaa pakon edessä ja tuntuu kyllä siltä että äitinä en ole kyllä kummonenkaan enää..
Kirjoittelin aiemmin tänään tuohon mamman kirjoittamaan viestiin omia tuntojani. Minuakin huolettaa se, että mitä mielikuvia ja muistoja lapsille jää, kun välillä tulee niin voimaton ja lohduton olo, eikä osaa muuta kuin itkeä. Sitä yrittää ottaa itseänsä niskasta kiinni ja aloittaa joka päivä reippaammin, mutta kun se suru on niin väkevä, että se vain velloo kaikkien tunteiden ja jopa järjenkin yli.
Minä en ole uskaltanut syödä lääkkeitä, olen yksin lasten kanssa ja pienin on niin pieni, että en tohdi lääkkeitä käyttää, sillä pelottaa, että sitten satun nukkumaan niin sikeästi etten kuule jos jotain on vialla. Tuntuu, että sitä on vauhdikkaassa oravanpyörässä ja se vauhti vain yltyy.
Minä toivon sinulle paljon voimia ja jaksamista!
- Levottomia öitä"helinä"
- Re: Levottomia öitä"helinä"
- Re: Levottomia öitäfallingteardrops
- Re: Levottomia öitätulppu
- Re: Levottomia öitäsuvi06