Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Iskää ikävä
Käänsin mielessäni kaiken surun ja kaipuun voimavaraksi. Iskä oli niin ainutlaatuinen ihminen ja mahtava isä. Useasti sen sijaan, että olisin itkenyt ikävääni, olin ylpeä ja iloinen kaikista niistä yhteisistä hetkistä, jotka yhdessä saimme kokea. Ammensin voimaa muistoista, sen sijaan että olisin antanut suunnattomalle ikävälle ja kaipuulle vallan. Isä vaikuttaa edelleen jokaiseen päivääni. Elämän työn jatkaminen isän jalanjäljissä tuntuu paremmalta kuin mikään muu. Isän sanat ja opetukset kantavat. Isä oli/on elämäni tärkein ihminen ja tiedän ettei häntä kukaan koskaan korvaa. Niin vahva en kuitenkaan ole, ettenkö joskus sortuisi. Silloin elämältä katoaa tarkoitus ja kaipuu isän luo käy niin kovaksi, että poisnukkuminen tuntuu parhaimmalta vaihtoehdolta.Eniten auttaa se, että miettii miten isä olisi asiaan suhtautunut. Kuolinvuoteellaan hän sanoi, että kyllä mä pärjään, teen vaan niinkuin parhaaksi näen. Kyllä se siitä.. Isin tyttönä teen mitä iskä käski :)
Jossain vaiheessa olin valmis luopumaan omasta elämästäni, jotta tuska ei tuntuisi.. Mutta muistot velvoittivat ja luovuttaminen ei ollut vaihtoehto.
Ikuista vuoristorataa tämä tulee olemaan, mutta sen kanssa on vaan opittava elämään. Antakaa muistojen kantaa, niillä siivillä jaksaa. Toivon kaikille teille voimia!
- Iskää ikäväMarxa
- Re: Iskää ikävänina
- Re: Iskää ikäväIsla
- Re: Iskää ikäväIkävä isiä
- Re: Iskää ikäväMarxa
- Re: Iskää ikäväIkävä isiä
- Re: Iskää ikäväMirosa
- Re: Iskää ikäväliljae
- Re: Iskää ikävätiktak
- Re: Iskää ikäväAamu
- Re: Iskää ikäväisää ikävä