Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Iskää ikävä

Hei Marxa,

Olet kohtalotoverini. Minun isini nukkui pois tänä kesänä kesäkuussa 60 vuotiaana. Joka päivä ja yö (erityisesti aamut ahdistaa) on kauhea ikävä ja tuska. Tulee aina sellainen epätodellinen olo, että onko se totta, että isi ei enää koskaan soita mulle enkä pysty juttelemaan hänen kanssaan? Miten se voi olla mahdollista??? Miksi minä ääliö en tajunnut nauttia enemmän hänen seurastaan silloin kun hän eli ja oli tavoitettavissa. Niin moni asia jäi tekemättä ja niin monta kertaa enemmän olisin voinut osoittaa hänelle rakkauttani! On järkyttävää miten sitä pitää asioita päivänselvyyksinä elämässä :( Mutta lohdutuksena ovat kaikki ne kauniit hetket, joita hänen kanssaan olen saanut viettää ja valitsen olla kiitollinen siitä ajasta, jonka sain olla hänen kanssaan. Kaikilla meillä ihmisillä on oma aikansa. Ja tässä maailmassa aika on rajallista. Siksi elämä tässä maailmassa ei mielestäni ole varsinaisesti ELÄMÄÄ koska se päättyy täällä aina ennemmin tai myöhemmin, kukaan ei pysy täällä ikuisesti. Mutta on olemassa ikuinen elämä Jumalan luona, onneksi :)Eli ihminen ei kuollessaan häviä pois vaan muuttaa toisaalle...

Sinunkin iskä todennäköisesti muistaa sut siellä rajan takana ja ajattelee sua päivittäin ja toivoo, että löytäisit elämääsi ilon, rakkauden ja rauhan.

Voi hyvin :)

Ikävä isiä | 4.10.2007 klo 12:36:27