Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Mitä kuuluu...

... Odessa, Sitruunamelissa, Supi ja muut?
Itsellä edelleen omituinen, tyhjä epäuskoinen olo. Ja vihainen osaan kyllä olla. Mutta jotenkin en ymmärrä enkä koe tapahtumia todellisina.

Kuolinilmoitus oli lehdessä lauantaina, ja tuijotin sitä ajatellen: "Isä on kuollut-kuollut-kuol....."
Isänpäivä oli kamala; muutoksen tuoma pelko ja ikävä tuntuivat käsinkosketeltavilta. MIKSI??? On edelleen se kysymys ykkönen päässäni.

Muitakin ajatuksia ja kysymyksiä on paljon herännyt... Mm. mitä isä ajatteli? Tiesikö edessä olevan poisnukkumisen lähenevän? Ymmärsikö... Olisiko halunnut jotain sanoa? Eilen muistin miltä tuntui katsoa isän vaatteita sairaalassa, ja tajuta, että hän ei enää koskaan niitä pue ylleen. Tuntuu niin pahalta edelleen se mielikuva.

Onneksi tuli lunta, valaisee kivasti yleensä niin pimeää marraskuuta!

Iskän tyttö | 11.11.2009 klo 20:05:17