Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Mitä kuuluu...
Kiitos siitä, että kysyit kuulumisia. Kiitos, voin ihan kohtuullisen hyvin. Isäni poisnukkumisesta on nyt aikaa kohta puolitoista vuotta ja suru on helpommin käsitettävissä je kestettävissä. Minä olen kuitenkin selvinnyt. Mutta toki minulla on ikävä, niin ikävä. Surumielinen musiikki tuo isän niin helposti mieleen ja rinnan alta vihlaisee kovasti. Kaikesta huolimatta olen vakuuttunut, että isällä on hyvä olla.On kuitenkin asia mikä repii kovasti sielua. Joudun yhä taistelemaan isäni hoidon (surkeuden) vuoksi. Tai ehkä tuo joutua sana on väärä, toteutanhan isän ilmaisemaa tahtoa "minua ei pysytä enää auttamaan, mutta yrittäkää auttaa jotakuta seuraavaa". Minun sydän ja järki ei vieläkään kykene käsittämään miten nykypäivänä voi tapahtua jotakin mitä koimme. Mutta nämä asiat selviävät ajallaan, tiedän jo valmiiksi, hoitohenkilökunnan hyväksi. Olen aikaisemmin todennut täällä sururyhmän keskustelupalstalla ettei edesmenneen isäni oikeuksien perääminen ole surureaktio, vaan todellinen huoli siitä miten yksin potilas voi jäädä sairaalassa hoitovirheen tapahduttua.
Iskän tyttö, yhdessä me selviämme. Sinun tunteet vaihtelevat ja välillä kirvelevät kovasti, mutta rakkaus isääsi jää ja ikävä muuttaa muotoaan. Ota tukea meistä kohtalotovereista, perheestäsi ja puhu tunteistasi. Isäsi on sinun isäsi ikuisesti eikä sinun tarvitse luopua muistoista eikä siitä, että olet iskän tyttö.
Myös minun tunteeni ovat vaihdelleet näiden kuukausien aikana todella paljon. Hassua, mutta olemme koko perhe pystyneet esim. alusta saakka nauramaan makeasti leikkimielisen isäni toilailuille. Äidilleni jotkut laulut ovat sietämättömiä ja minä olen kokenut niin vihaa kuin tyhjyyttä. Minun lapseni eli isäni lapsenlapset ovat kovasti kyselleet missä pappa on ? Olen parhaani mukaan yrittänyt sydän kirvellen vastata kysymykseen, joka ei ole ihan helppo tehtävä. Minulla on vain kova usko siihen, että isäni (kuten sinunkin) on siellä missä on hyvä olla.
- Mitä kuuluu...Iskän tyttö
- Re: Mitä kuuluu...Sitruunamelissa
- Re: Mitä kuuluu...mavis
- Re: Mitä kuuluu...Iskän tyttö
- Re: Mitä kuuluu...Sitruunamelissa
- Re: Mitä kuuluu...mavis
- Re: Mitä kuuluu...Sitruunamelissa