Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: masennus

Hei
Olen myös "erakoitunut" kotiin. Mikään ei kiinnosta. Ystäviin ei juurikaan jaksa pitää yhteytä.. Odottaa kyllä että joku soittaisi, mutta keskusteltavaa ei jotenkin ole. En muista asioita ja keskittymiskyky on tipotiessään.. Masennusta varmasti. Päivät menevät omalla painolla eteenpäin. Ja arjen pyöritykseen menevät melkein kaikki voimavarat. Välillä innoissani remontoin taloa.. toisena päivänä, en jaksa pedata edes sänkyä. Olen yrittänyt antaa itselleni aikaa ja vapauksia kotitöistä, mutta välillä pelottaa eikö tästä nousta enää.. Ehkä en tule enää entisilleni. En ole enä iloinen reipas itseni.. ainakaan kuoren alla! Pojasta otan voiman heikkoina hetkinä.. Siinä minun elämänilo ja tarkoitus (ja muistuttaa isäänsä päivä päivältä enemmän)!
Urheilusuorituksesta saa varmaan voimaa: Tänään menin viemään puhtaita vaatteita pojan kaappiin.. ja jäinkin hakkaamaan pojan nyrkkeilysäkkiä.. ja löin niin että hiki tuli.. kyllä helpotti! Sai purettua pahaa oloa ja kiukkua pois.. olo oli uupunut mutta hyvä! Ehkä pitäisi ottaa ihan tavaksi!
Leskeksi joutunut.. | 26.8.2006 klo 02:37:50