Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Hyvää lukemista kaivataan...

Sinulle osanottoni...
Ainoan lapsesi,tyttäresi kuoleman vuoksi...

Minä - me menetimme kuopuksemme Pinjan 11.8.05 hänen ollessaan 2v 7kk ikäinen aikuisten AML-leukemiaan. Pinjamme sairasti vain reilun viikon, niin että tiesimme diagonoosin.
Minä olen kirjoittanut itse surupäiväkirjaa, mikä on nyt kustantajilla arviotavana. Runot syntyivät suuresta kaipuusta ja tuskasta...olen aina kirjoittanut, joten se oli luonteva tapa purkaa suruaan...

Martti Linqvistin, Surun tie on hyvä kirja. Samoin Hanna Ekolan kirja antoi paljon...Nimeä en nyt muista... Mutta kuitenkin sellainen, missä oli erilaisia suruja-lapsen ja puolison menetyksiä.

Nyt olen 2v 5kk elänyt tätä uutta elämää.Pinjaa on ikävä.Haluaisin kainken olevan toisin, mutta nyt on näin.Pinja taivaassa, me täällä.

Osaan jo kurkottaa tulevaan...haen opiskelemaan.Osaan jo muistella lastani rakkaudella ja tuska ei tule joka hetki...

Olemme menossa tukiperheenä surukohtaamiseen...Iso askel.Me jo askeleen edellä toisia.Mutta, niin tuntuu nyt oikealta.Uskon jo elämään ja siihen, että selviämme!
Haluan antaa toisille toivoa, että surusta selviää.Että on elämää kuoleman jälkeen.Jopa... lapsen kuolemasta voi selvitä.Uusi elämä ei ole sama kuin ennen...Mutta se on elämää. Uudenlaista ja erilaist, mutta ELÄMÄÄ.

Huomenna menen hyvästelemään serkkuni, rakkaan "isosiskoni" Taivasmatkalle...Hän on taistelemassa levinnyttä syöpää vastaan.Maksa, sisäelimet...ON nähtävä ja sanottava halauksin, kosketuksin RAKKAUS...
Äiti.Vasta 51v...Niin arvaamatonta on elämä.

Odotan ihmettä...Monien lailla.Ja vaikka olen oman rakkaan Pinjalapseni menttänyt...olen niin hukassa kun rakas läheiseni on kuolemassa...

Lapset..jo yli 20-vuotiaat ja puoliso surettavat..mitä onkaan heillä edessä...

Jumala.Anna voimaa! Ja minä haluan elää tässä ja nyt.
Rakastaa.Koskaan kun en tiedä, kuka meistä on seuraava...

Lisäksi Pinjan kummi on sairastunut paksusuolensyöpään...On vaan taisteltava, uskottava, toivottava ja rakastettava <3
Hän nuori, 3 lapsen äiti.Siksi rukoilen.

Uskon, toivon ja rakastan!

Sinulle ja kaikilla surusisoilleni tähän sadetalveen voimaa pyytäen <3 Marju, Pinjaenkelin äiti
pinjaenkeli | 18.1.2008 klo 23:38:28