Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Pian vuosi siitä kun Äitini ja mieheni isä lähtivät enkelten maailmaan!

Voi Heisku ja Pita! Osanotto menetyksiinne. Itken taas, olo on ollut muutaman päivän niin surkea. Rakkaan Äitini kuolemasta tulee pian 1,5 vuotta. Välillä on ollut jo helpompaa, nyt rämmin taas pimeässä. Sanoit Heisku sen niin osuvasti, että itku purskahti ilmoille, nyt tosin helpottavana. Joku ymmärtää, mitä tunnen. Tyhjyys on kamala. Äiti oli mulle sekä äiti että isä, puuttuva sisko, tuki ja turva. Rakasti mua sellaisena kuin olen. Elämästä todella puuttuu yksi ilmansuunta. Menetin Äitini muutama päivä sen jälkeen, kun täytin 30. Olin tuolloin 2 pienen lapsen äiti, odotin viimeisilläni kolmattamme. Samankaltaisuuksia tilanteeseenne löytyy. Meillä tosin Äidin syöpä ja kuolema tuli salakavalasti, kesän epämääräisten oireiden jälkeen tuli kolmen viikon sairaalajakso, joista 2 viikon ajan elimme tiedon kanssa "löydöksiä". Kahden viikon päästä tästä "löydöksiä" diagnoosista Äiti nukkui pois. Äidin myötä katkesi sukupolvien ketju. Oli niin ihanaa jakaa ilo lapsista Äidin kanssa. Lapset tekivät Äidin niin onnelliseksi...Olo on taas tosi katkera. Äidin elämä katkesi tylysti ja liian varhain. Jäi eläkepäivät ja vapaus kokematta. Täytyy tietysti olla onnellinen siitä ajasta mitä oli. Ja kiitollinen siitä, että minulla on yhä lapseni...mutta Äitiä on niin ikävä, ei sitä mikään poista. Voimia teille kohtalotoverit!
surusyksy | 27.2.2007 klo 21:22:28