Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Mihin kuolleet menevät?

Hei

Sitä minä itsekin olen todella paljon miettinyt, mihin mieheni lähti sinä aamuna 1 1/2 vuotta sitten, kun täytin 40 vuotta ja hän makasi hengittämättä ja liikkumatta sairaalasängyssä kodissamme. Mieheni isä oli viime hetkellä poikansa luona, minä nukuin kaksi viimeistä yötä eri huoneessa, kun olin valvonut jo monia öitä hänen kanssaan.

Se hetki oli todella hirvittävä, mutta toisaalta helpottava. Tuntui pitkään siltä, että minä hetkenä hyvänsä mieheni heräisi, avaisi silmänsä ja alkaisi taas puhua. Kuitenkin katsoin hänen kuihtunutta, laihtunutta vartaloa, mikä oli kuin ohut varjo entisestä olemuksesta, niin ei voinut toivoa hänelle enää jatkoaikaa tässä kurjuudessa, vatsasyövän jäytäneessä, hyvin heikossa olemuksessa.

Mihin kuolleet siirtyvät ? Minusta henki on todella vahva ja kun se aika on päättyä, niin se todellakin siirtyy jonnekin toiseen olomuotoon. Mieheni kysyi tukihenkilöltä (kun oli hakemassa lapsia koulusta) toiseksi viimeisenä päivänään, että Minne hän on menossa ? - tukihenkilö vastasi, Taivaaseen !. Se tuntui rauhoittavan miestäni.

Vieläkin - aikaa on kulunut tasan 1 v ja 3 kk, minulla on täysin todellinen tunne siitä, että tämä on vain väliaikaista ja että kyllä mieheni tulee jossain vaiheessa takaisin kotiin, entisessä, terveessä olomuodossaan. Sitten taas realismi muistuttaa muutaman sekunnin kuluttua, että se ei ole niin ! Miten kauan mahtaa pitää kulua aikaa, että tajuan lopullisesti todellisuuden ?

Pelkkiä kysymyksiä. Olen kyllä hyvin itsekäs surussani, eli suren miestäni silloin kun se tulee mieleen. Nykyisin harmittaa erityisen paljon, kun kukaan muu (lapsia lukuunottamatta) ei tunnu muistavan tätä valtavaa menetystä, mikä perhettämme kohtasi.

Suruni kestää todennäköisesti läpi elämäni, jollain tavalla. Toivon sinullekin aikaa ja mahdollisuutta surra äitiäsi.

t: Marathon
marathon | 8.12.2008 klo 20:00:24