Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Äidin kuolemasta jo kohta 2 vuotta vuotta ja vieläkin suren päivittäin
Äidin kuolemasta tulee kohta 2 vuotta ja minulla on vieläkin valtava ikävä häntä. Minusta tuntuu, että menetin hänet liian aikaisin. Olin 15- vuotias tyttö, kun hänellä todettiin rintasyöpä. Viiden vuoden kamppailun jälkeen hän kuoli.Minusta tuntuu, että minun pitäisi jo voida paremmin ja päästä ikävästäni eroon. Olen huomannut, että minun on vaikea kiintyä uusiin ihmisiin, kun suren äitiäni. Näen hänestä vieläkin paljon unia ja kaipaan häntä. Minulla on asiat muuten hyvin, onnistuin äidin sairastumisesta huolimatta suorittamaan lukion loppuun ja pääsin toivomaani opiskelupaikkaan. Äitini oli tästä hyvin iloinen. Nyt olen saanut paljon uusia ystäviä ja yritän elää normaalia opiskelijaelämää. Mutta silti olen surullinen ja minun on vaikea kiintyä kehenkään.
Minua helpottaisi kuulla, jos muilla on samanlaisia tunteita kuin minulla. Onko se tavatonta, että suree vielä kaksi vuotta menetyksen jälkeen? Onko menetys aiheuttanut kiintymisongelmia muille?
- Äidin kuolemasta jo kohta 2 vuotta vuotta ja vieläkin suren päivittäinKevätpäivä