Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Ahdistaa...

Minullekin oli lopulta helpotus, kun äiti kuoli. Tuntuu pahalta sanoa tätä edes ääneen, mutta hän itsekin toivoi nopeaa kuolemaa ja pyysi jopa moneen otteeseen apua niin läheisiltä kuin lääkereiltä/hoitajiltakin, että eikö tätä prosessia voisi mitenkään nopeuttaa.

Minua myös jäi ahdistamaan, etten pystynyt keskustelemaan äidin kanssa tarpeeksi ennen hänen poismenoa. Tiesin kyllä, että minun olisi pitänyt keskustella kaikesta, mikä voisi jäädä kaivertamaan. Sain kyllä sanottua, että rakastan häntä hirveästi jne., mutta jotenkin tuntuu, että en kuitenkaan jutellut hänen kanssaan tarpeeksi asioista. En vain pystynyt. Itketti niin paljon, etten pystynyt juttelemaan muista kuin arkisista asioista. Äitiki oli jotenkin poissaoleva viimeiset hetket, eikä itsekään lähtenyt keskustelemaan syvällisemmistä asioista. Miksiköhän..?
Tracy | 13.1.2007 klo 14:10:57