Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Ahdistaa...

Hei Sinulle !
Olen jo 52 v. mutten olisi ikinä uskonut että loppuelämäni viettäisin yksikseni. Menetin lasteni isän aivosyöpään ½ vuotta sitten. Kotona hoidimme tyttäreni kanssa hänet loppuun asti.

Kaikki oli niin kammottavaa, että elämä kulki kuin unessa. Huolta ja murhetta oli kestänyt melkein 2 vuotta. Kun hän lopulta pääsi "pois" oli minulla jotenkin helpottunut olo, vaikka ikävä olikin kova. Minulle jäi myöskin hänen tilansa hoidettavakseni, joten huolta riittää.

Minulla on pöydällä hänestä suurennettu kasvokuva, joka on otettu ehkä n. 7 v. sitten. Siitä muistan hänet iloisena ja hyväkuntoisena. Itse teen luonnossa pitkiä lenkkejä joka päivä koiran kanssa. Luulen että liikunta on yksi hyvä tapa (ainakin minulla) ahdistukseen. En ole käynyt missään terapioissa enkä käyttänyt lääkkeitä.

Kyllä se elämä vielä näyttää hyvät puolensa Teillekin kun vain jaksat odottaa ja hoitaa itseäsi ja onhan sinulla isä turvanasi. Ja sinä hänelle niinkuin minunkin tyttäreni ovat minulla turvana ja tukena.

Kaikkea hyvää ja jaksamista toivoen
miehen vaimo | 12.1.2007 klo 12:56:59