Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Äidin kuolema, tuskaa...

Vain saman kokeneet ymmärtävät...
Äitini nukkui eilen pois... En voi ymmärtää enkä uskoa. Voin vain itkeä ja muistella hänen olemustaan ja äidinrakkautta jota mikään maailmassa ei korvaa.
Vastahan hän oli tässä... Tekemässä soppaa lapsenlapsille ja huolehtimassa meistä kaikista sairauden jo aiheuttaessa tuskaa hänelle ja tuhoten hänen haurasta kehoaan. Koskaan hän ei valittanut tai itkenyt. Mielessään ehkä mietti miksi juuri hän....Ei kuitenkaan halunnut antaa periksi. Lopulta sairaus voitti, tuo pirullinen paha tauti johon mikään hoito ei tehoa.
Nyt on poissa kivut ja rakkaallani hyvä olla. Tulen kaipaamaan sinua äiti niin paljon että sitä ei voi sanoin kuvata.
Kuvittelen herääväni pahasta unesta, mutta ei... Sinä olet mennyt ja ikinä en sinua enää nää... En ikinä, en ikinä.... Ilman sinua on opittava elämään ja oltava vahva, vahvempi kuin ennen. Jää hyvästi rakas äiti. Vilkutamme sinulle sinne pilviin.
surija | 5.8.2009 klo 13:20:09