Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Muuttuuko katkeruus vihaksi vai ikäväksi?

Olen monen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että ihmisten puheet ovat monesti ajattelemattomia, niinkuin olen jo aiemmin kertonut. Olen saattanut äitini, isäni sekä neljä mieheni sisarusta hautaan, mutten ole siinä vaiheessa ajatellut katkerana enkä vihaisena, että miksi näin ? Mutta nyt kun menetin sisareni sairaudelle nimeltä Syöpä, en voi millään käsittää MIKSI? Tämä päivä on erittäin vaikea, koska sain tiedon siitä päivästä, jolloin uurna lasketaan hautaan, ja siellä samassa haudassa lepäävät Isäni, ja Äitini, joita rakkaudella muistan aina. Eräs "oppinut" ystäväni kertoi, että kuoleman jälkeen tulevat asiat eri järjestyksessä kuin normaalisti, ja jokaisella eri tavalla. Shokki, katkeruus ja vihantunteet, ikävä ja vasta viimeisenä järki. Kertokaa joku tällä palstalla onko muilla näinkin paljon vihantunteita, ja kehen ne kohdistuu, kun en itsekään ymmärrä. Ehkä aika tekee tehtävänsä niinkuin kulunut fraasi kertoo. Myöskin tuntuu pahalta kun kaikki toimitukset ovat kuin jonotuslistalla, ettei saa asioita loppuun asti, tarkoitan tällä sitä, että hautajaiset kaksi viikkoa kuolemasta ja uurnan lasku kolme viikkoa hautajaisista. On aika lailla ironista, ettei vainajaa saada viimeiseen leposijaansa saatettua, eikä itse pääse alkamaan omaa surutyötään, kun kaikki on vielä kesken. Toivon ettei kukaan loukkaannu tästä kirjoituksestani, mutta minusta vain itsestäni tuntuu tällä hetkellä tällaiselta. Silti voimia kaikille läheisensä menettäneille. Lauantaina tulee vasta yksi kuukausi siitä kun ainoasta siskostani tuli enkeli.
muistot | 31.5.2006 klo 11:44:27