Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Syyllisyys ja suru: miten jaksaa parisuhteessa ja huomioida rakas?

Hienoa, että löysin tämän sivuston. Kiitos teille koskettavista kirjoituksistanne, jotka ovat kuin suoraan minun elämästäni. Tällä hetkellä te olette ainoita ihmisiä perheeni lisäksi, jotka kenties pystyvät samaistumaan tunteisiini.

Asiaan. Miten selvitä parisuhteesta, kun itse suree rakasta läheistä? Olen nuori opiskelija, menettänyt äitini syövälle puoli vuotta sitten. Olen asunut poikaystäväni kanssa pitkään,ja tuntuu, että olisimme olleet iät ajat yhdessä. Silti äidin kuolema oli meidänkin suhteellemme järkytys: päivät menevät riidellessä, syyttelemme toisiamme, onnelliset hetket tuntuvat yksittäisiltä ja peittyvät huonojen hetkien likaan. Silti hän on oikeastaan perheeni lisäksi ainoa, jolle pystyn asioitani puhumaan: aina pelkään, että "rasitan" tuttaviani ja olen edelleenkin, oman valtavan tuskani alla, lähes aina kuunteleva ja antava osapuoli. Kaveripiirissäni, nuoria ihmisiä kun olemme, ei kukaan ole kokenut äidin kuolemaa. Pahinta on, etten enää oletakaan, että he edes kohteliaisuudesta kyselisivät, miten menee. Ei heiltä voi sitä kai olettaakaan. Tuntuu, ettei Suomessa sellaisia kyselläkkään, sanaton sääntö kai. Pelkään, että katkeroidun vähitellen heihin ja muihin ihmisiin ja masennun entisestäni.

Koti on ainoa paikka, jossa uskallan olla itsekäs; ja rakas miesparkani joutuu kestämään tämän. Minulla on siis hirveän huono omatunto siitä, etten jaksa olla aloitteellinen ja reipas. Toisaalta sisällä on huutavan kova ikävä ja tuska, etenkin nyt joulun aikaan. Opiskeluja yritän ainakin jotenkuten hoitaa, psykalla käyn säännöllisesti, se onkin ainoa paikka, missä koen voivani "hyvällä omallatunnolla" puhua vain itsestäni.Juoksen kunnes kaadun, enkä salli itseni pysähtyä.

Kenelle puhua ja ketä kuormittaa surullaan, kun tänne foorumille kirjoittaminenkin tuntuu vaikealta ja teitä kuormittavalta? Kiitos kaunis vastauksista jo etukäteen, pelkkä keskustelu helpottaa.
Sohvi-marsu | 16.12.2011 klo 00:51:10