Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Voimat loppuu kokonaan..tähän kaikkeen!

Hei Ninnu, minä olen niin pahoillani sinun ja lastesi puolesta. Mieheni kuolemasta tulee nyt vuosi ja neljä kuukautta. Ei ole ollut aamua jona en häntä olisi miettinyt, ikävä on välillä suunnatonta kipua, välillä se hellittää otettaan, mutta se on minussa, se on niin syvällä minussa etten välillä jaksaisi jatkaa. Lapset on kuitenkin se elinvoima joka pakottaa minua kohtaamaan uuden päivän, vanhin poikani oireilee, kyselee kuolemasta ja henkimaailman asioista, ei ymmärrä miksi kaverit eivät ymmärrä hänen mietteitään, 11-vuotiaanhan pitäisi riemuita elämästä ei puhua kuolemasta....

Minulle on käynyt samoin kuin sinulle että miehen puolen sukulaisiin ei välejä juurikaan enää ole. En jaksa olla se aktiivisempi osapuoli, olen kyllästynyt siihen että minun pitää viedä lapsia heille näytille, toivoisin että he ottaisivat lapset luokseen ilman että minä joudun sitä ehdottamaan, en jaksa enää yrittää, että he kiinostuisivat vähänkään lapsenlapsistaan, jolleivat välitä niin olkoon, lasten puolesta sapettaa koska he ovat jo menettäneet isänsä niin nyt ei sitten ole isin puolelta ketään joka olisi heistä kiinnostunut.

Löysin tuon alla olevan runon, toivon sen antavan sinulle voimia, yritä jaksaa lastesi kanssa, kaikkea hyvää teille!


Et ole sittenkään yksin

Tulee päiviä jolloin et jaksaisi jatkaa
tätä yksinäistä, mutkaista matkaa.
Niin raskaalta kulkea tuntuu tie,
et ehkä tiedä, minne se vie.
Ne jotka kulkivat sen aikanaan,
eivät palaa takaisin kertomaan
miten surujen metsässä suunnistetaan,
tai kuinka ikävän portit avataan
tai koska ja missä tavataan.
Se on paikka, josta vaietaan...
Vai onko juuri tuo oksa tässä
rakas käsi kättäsi etsimässä?
Ja kun tuulen hiuksillas leikkivän luulet,
ole hiljaa, kaivatun äänen kuulet,
hyväilee sinua rakkaat huulet.
Hänen hymyään luontokin hymyilee,
puhu, ystävä, kyllä hän kuuntelee.

fallingteardrops | 22.9.2007 klo 09:03:04