Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Suurin ahdistus ja suru

Äitini kuolemasta tulee huomenna kuluneeksi 9 kk. Hänkään ei koskaan puhunut kuolemastaan suoraan.

Tiesin ja ymmärsin, ettei hän kestänyt ajatusta siitä, että joutuisi luopumaan kaikista rakkaista läheisistään ja omasta elämästään.

Ehkä meillä tänne jäävillä on enemmän tarve puhua kuolemasta ja siihen liittyvistä asioista, kuin kuolevalla itsellään.
Emme kuitenkaan saa tässä elämässä kaikkeen vastausta, eikä ole tarkoituskaan saada.

Meillä on oma yksityisyytemme, sisimpämme, paikka vain meitä itseämme varten, ei ketään muuta varten. Kaikki asiat eivät ehkä ole jaettavissa, edes niiden kaikkein rakkaimpien ja läheisimpienkään kanssa.

Meillä jokaisella on oma elämämme ja oma kuolemamme.
Enkelintytär | 10.2.2008 klo 13:04:59