Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Rakkaani kuoli

Otan osaa suruusi! Tuska, suru ja ikävä ovat varmasti nyt sinulla kauhean kovat. Läheiseni, parhaan ystäväni, rakkaan äitini kuolemasta on jo yli kolme vuotta, mutta edelleenkin ikävöin,ikävöin välillä niin lujaa, että rintaa puristaa. Antaisin melkein mitä tahansa, kun näkisin tai saisin jutella äidin kanssa vielä kerran. Sillon, kun tuli tuomio, ettei mitään muuta ole tehtävissä, kuin ehkä hieman lisäaikaa "ylläpitävillä" hoidoilla, oli isku hirveä. Se, että olimme onnellisemmassa asemassa kuin te, koska elinaikaa annettiin n.1,5 vuotta, eihän sitä kuitenkaan ollut kuin muutamia kuukausia. Me oikeasti uskottiin, että saatais vielä pitää häntä luonamme. En ikinä varmaankaan tule unohtamaan sitä hetkeä, kun lääkäri tuomion sanoi. Menin aivan hervottomaksi ja shokkiin. Äidin kanssa oli siitä huolimatta hyvä elää, hänellä oli positiivinen mieli ja usko siihen, että tästäkin taudista selviää. Ehkäpä siihen vaikutti vuotta aiemmin leikattu ja hoidettu rintasyöpä. Meillä ei jäänyt mitään puhumatta ja ehdittiin kerätä muistojakin lisää. Näiden vuosien aikana on vain tapahtunut niin paljon kaikkea, mistä olisin halunnut äidille kertoa ja missä olisin tarvinnut hänen tukea. Puolison menetys on varmaankin vielä kovempi juttu, mutta meitä yhdistää ne samat ikävä, suru ja tuska, jotka ovat tainneet asettua meille taloksi. Toivon sinulle ja lapsillenne jaksamista surutyössänne!
Susanne | 21.2.2007 klo 23:13:42