Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: masennus
Hei HelinäEn meinannut millään taas tajuta miten saan vastattua, tämä tietokone ei ole ollenkaan hallussa. Siitä masennuksesta voin omakohtaisesti sen verran kertoa, kun se on jo jonkun vuoden ollut itselläni, että on ollut kovaa. Olen noita samoja lääkkeitä joskus itsekin käyttänyt, ihan hyviä, vaikutuksen huomaa vasta jonkun viikon kuluttua, ei huomenna. Itse käytän Neprakinea nykyisin, tasaa mieltä. Ovat auttaneet.Aikaisemmat lääkkeet tekivät minut hieman liiankin vilkkaaksi. Sängyn pohjalla olen ollut ja tuijottanut vain telkkaria, siis kun ei mikään muu enää huvittanut, tuskin sekään, kun ei aamulla muistanut mitä on tullut katsottua. Ulos ei saanut kirveelläkään, olen vähän vieläkin sellanen, että teen " mitä Huvittaa", mutta parempaan päin on menty. Kävin psykiatrin kanssa 6 kertaa keskustelemassa, mikä oli saavutus, en vielä vuosi sitten olisi voinut edes kuvitella että tarvitsen sellaista apua, mutta reumalääkärini onneksi teki lähetteen. Sitten mieheni sairastui henkitorvisyöpään ja maailma oikeastaan romahti myös lopulta itsenikin ympäriltä. Hänellä todettiin myös keuhkosyöpä, ja hänet leikattiin ennen pääsiäistä, kasvain oli kuitenkin häipynyt, kemosädehoito teki ilmeisesti tehtävänsä sielläkin.
Nyt kävin sitten eka kertaa keskustelemassa mielenterveystoimiston psykiatrin kanssa, todella mukava lääkäri, menen kesäkuussa taas, ja voin soittaa hänelle jos tulee joku paha mutka matkaan.Varsinaisia masennuslääkkeitä hän ei nyt määrännyt, nämä mielialaa tasaavat ovat tällä hetkellä. Jo se että on puhelinnumero johon voi soittaa joka päivä samalle henkilölle tunnin ajan, on todella rauhoittanut mieltä.Näin pitäisi potilas-lääkärisuhde toimia joka paikassa. Mieheni on ymmärtänyt, oman sairautensa ohella myös sen, että minäkin olen kipeä, hieman eri tavalla vain, tämä on tullu kaikenmaailman pätemisestä ja stressistä. Olen kuntoutustuella ensi vuoden tammikuun loppuun, katsotaan mitä sitten.
Nyt on hienot kelit ainakin täällä etelä suomessa, tekisi mieli sanoa, että ulos vaan, mutta en voi, sillä kun tiedän, että jos ei vähääkään mikään huvita, niin on sama satoi tai paistoi, mutta sittenkin. Mäkin käyn sentään lähi kaupassa ja vien roskista ja yritän jotain pientä, onhan se tervan juontia. Ne sun lääkkeet tosiaan rupeaa vaikuttamaan ehkä 3 viikon kuluttua, huomaat, että piristyt ja voimaa tulee. Jos asut jossain lähettyvillä, lähetään lenkille, mulla ei ole tällä hetkellä ketään kenen kanssa kävisi edes torilla, kun mulla on vielä tämä paniikki noita busseja ja pikkuautoja kohtaan, siis se on jotain järkyttävää. Täytyy katsoa tarkkaan ettei joudu ruuhkabussiin.
No, ei tässä muuta tällä kertaa, kirjoittele olotiloistasi, mä vuodattelen omaa surkeuttani sinne päin. marja
- masennus"helinä"
- Re: masennusheppu
- Re: masennusÄiti
- Re: masennussalla10
- Re: masennusvptoss-60
- Re: masennussusie
- Re: masennussusie
- Re: masennussurusyksy
- masennusÄiti
- Re: masennusSurutar
- Re: masennusariesgirl