Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Tuntuu pahalta
On taas niin huono päivä. Kaikki tuntuu menettäneen merkityksensä ja ajatuksia ei saa koottua millään. Äitini kuoli 2.6.paksusuolensyöpään, sairastettuaan 2 vuotta. Näiden vuosien aikana äiti joutui kokemaan monia isoja leikkauksia,pitkiä sytostaatti ja lääkehoitoja. Persoonallisuus alkoi muuttua hoitoväsymyksen myötä. Sairaus vei mukanaan. Elin koko ajan rinnalla,koska olimme tosi läheisiä.Kävin sytostaatit ja lääkärin vastaanotot. Viimeiset 2 kuukautta, kävin joka päivä ensin sairaalassa, sitten saattohoitokodissa. Luopuminen oli raskasta molemmille.Olen vasta kolmikymppinen.Isäni kuoli 1999 ja äitini siis nyt kesäkuussa ja vielä isoisäni tammikuussa.Pienet lapseni ihmettelevätettä miksi mummu ei tule heitä katsomaan sieltä taivaasta? Tuntuu niin kohtuuttomalta,kun tiedän miten paljon isovanhemmat olisivat tyttöjämme rakastaneet.Katselen kavereitani ympärilläni ja kuuntelen heidän turhanpäiväisiä murheitaan. Pelkään että katkeruus saa minusta otteen! Minulla on ihanat lapset,hyvä mies ja taloudellisesti asiat kunnossa. Kuitenkin suru ja läheisten menetys tuntuu kohtuuttomalta. En halua että jään tähän,tiedän että suruaikani on vasta aivan alussa.Kaipaus ja tyhjyys ovat ylivoimaisia. Tuntuu että olen menettänyt niin paljon.Pelkään syöpää,pelkään itse sairastuvani. Pelkään että lapseni joutuat kokemaan tämän saman.
Tiedän että aurinko paistaa taas jonain päivänä,nyt sitä ei vain näy...
- Tuntuu pahaltaTiuku
- Re: Tuntuu pahaltasurusyksy
- Re: Tuntuu pahaltasusie
- Re: Tuntuu pahaltasaatan
- Re: Tuntuu pahaltabanzu
- Re: Tuntuu pahaltapinjaenkeli
- Re: Tuntuu pahaltamuistot
- Re: Tuntuu pahaltaKristiina