Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: puolison menetys
Kiilas - tiedän tunteen, kun itsekin tapasin uuden puolisoni aikuisiällä, noin nelikymppisenä. Naimisissa ehdimme olla 15 v eikä meilläkään ollut yhteisiä lapsia. Hänen kuolemastaan on nyt kaksi vuotta ja vähitellen, aika ajoin, tuntuu helpommalta. Minäkään en halunnut olla leski. Hän huolehti monenmoisista asioista, joita nyt on pitånyt opetella hoitamaan itse. Mutta nyt elän jo tavallaan uutta (kenties kolmatta?) elämää, itsenäisenä vaikka usein vielä surevana naisena. Onneksi minullakin on omat lapseni (aikuisia siis) ja lapsenlapset jotka tosin kaikki asuvat satojen km päässä.Toivon sinulle kovasti voimia ja jaksamista. Älä vaadi itseltäsi liikaa vaan sure rauhassa, älä kiirehdi. Toivottavasti sinulla on keskusteluapua, se auttaa - tiedän kun itse sen laiminlöin ja siksi tämä prosessini on kestänyt pitkään...
Salla10
- puolison menetysKiilas
- Re: puolison menetysKiilas
- Re: puolison menetyssalla10
- Re: puolison menetysKiilas
- Re: puolison menetysVarjossa
- Re: puolison menetysKiilas