Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.
Sururyhmä
Re: Isän kuolema
Minun isäni kuoli glioblastoomaan 15.3.2007, ikävä on iso yhä edelleen ja "vuosipäivä" lähestyy, tällä hetkellä en tiedä, miten sen kestän.Isän syöpä diagnosoitiin elokussa -06 ja leikattiin, hetken näytti valoisalta, kunnes joulukuussa tuli aivoverenvuoto, joka isän vei. ISä eli vielä pari kuukautta, mutta ei ollut enää sama ihminen. Oli raastavaa katsoa isän kunnon heikkenemistä ja vaikka tiesin jo silloin, että lähtölaskenta oli alkanut, en arvannut että aika koittaisi jo noin pian. Kuvittelin, että vielä muutama kävelylenkki pyörätuolin kanssa oli edessä ja vielä yhteisiä hetkiä jäljellä. Kuolema oli yllätys, olin koko sairauden ajan halunnut uskoa parantumiseen ja kuoleman jälkeen tuin äitiäni ja huolehdin hänestä. Samaan aikaan tuin esikoistani, joka menetti rakkaistakin rakkaimman isoisän. Tuntuu, että oma surutyö on vasta päässyt käyntiin. Isä on mielessä joka päivä ja joka päivä häntä kaipaan yhä edelleen. Tuntuu, että isän kuolemasta alkoi "uusi" elämä, jota en olisi halunnut, elämä ilman isää. VIeläkään en ole oppinut elämään ilman, kun lapset tekevät jotai uutta, usein ajatus on, että soitan isälle ja kerron, kunnes muistan taas.
En tiedä auttoiko tämä tai helpottiko, mutta voin kuvitella, itse saman kokeneena, miltä tuntuu.
Voimia ja jaksamista arkeen, anna kauniiden muistojen kuljettaa sinua eteenpäin
- Isän kuolematallattu
- Re: Isän kuolemaTara
- Re: Isän kuolemanina
- Re: Isän kuolemakaamos
- Re: Isän kuolematallattu
- Re: Isän kuolemakaamos
- Re: Isän kuolematallattu
- Re: Isän kuolemakaamos
- Re: Isän kuolemajellona
- Re: Isän kuolemasilent